Lasten hyväksikäyttö jää usein piilorikollisuudeksi, vaikka sitä on pyritty tunnistamaan aiempaa paremmin. Lasten seksuaalikokemuksia kartoitetaan säännöllisesti kerättävillä kouluterveyskyselyillä ja lapsiuhritutkimuksilla, mutta mitä näistä kyselyistä meille selviää.
Johanna Hietamäki, Marita Husso ja Tiia Arponen selvittivät tutkimuksessaan Tyttöjen ja poikien väliset erot seksuaalisesta hyväksikäytöstä kertomisessa sitä, kenelle lapset kertovat kokemastaan seksuaaliväkivallasta.
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö nousi julkiseen keskusteluun Suomessa vasta 1980-luvulla. Nykyään mediassa on esillä monia järkyttäviä tapauksia ja yhteiskunnallinen keskustelu käy kiivaana. Asiaan on yritetty puuttua uusien lakien ja rangaistusten avulla. Lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten yhteistyötä ja tietoisuutta on haluttu lisätä, ja vuosien saatossa myös tutkimustietoa on kertynyt, muun muassa hyväksikäytön vaikutuksista uhreihin ja rikosten tekijöistä.
Vuoden 2019 kouluterveyskyselyssä noin joka kymmenes yläasteikäisistä ja lukiolaisista tytöistä ilmoitti kokeneensa seksuaaliväkivaltaa kuluneen vuoden aikana. Pojilla vastaavia kokemuksia oli 3–4 prosentilla. Aiempien tutkimusten mukaan lapset kertovat tapahtumista useammin ikätovereilleen kuin aikuisille; moni lapsi ei kerro kenellekään.
Hietamäki, Husso ja Arponen analysoivat tutkimuksessaan vuosien 2008 ja 2013 lapsiuhritutkimus-kyselyitä, joissa selvitettiin lasten elämäntilannetta sekä väkivalta- ja hyväksikäyttökokemuksia. Aineisto rajattiin käsittelemään lapsia, jotka olivat tekohetkellä alle 16-vuotiaita, ilmoittivat tekijän ja olivat tekijää vähintään viisi vuotta nuorempia. Rajauksen jälkeen seksuaaliväkivaltaa raportoineita lapsia oli 2,4 prosenttia vuoden 2008 kyselyssä ja 1,8 prosenttia vuonna 2013.
Tutkimuksessa selvisi, että useimmin tapahtuneesta kerrottiin kaverille, jonkin verran perheelle ja selvästi vähiten viranomaisille, kuten kouluterveydenhoitajalle. Noin neljäsosa ei ollut kertonut tapahtumista kenellekään. Erityisesti pojat ja nuoremmat lapset jättivät useammin kertomatta. Kyselyssä selvitettiin myös sitä, miten kertomiseen oli reagoitu. 54 prosenttia vastaajista kertoi saaneensa lohdutusta ja tukea, mutta 24 prosenttia lapsista kertoi, ettei heitä ollut uskottu tai heille oli suututtu. Pelko reaktiosta oli usein syynä kertomatta jättämiselle.
Vaikka viime vuosina lasten seksuaalirikoksiin on suhtauduttu entistä vakavammin, joutuu liian moni lapsi jäämään yksin kokemuksiensa kanssa.
Lue lisää Johanna Hietamäki & Marita Husso & Tiia Arponen: Tyttöjen ja poikien väliset erot seksuaalisesta hyväksikäytöstä kertomisessa (YP 5-6/20)
Teksti: Katariina Kuronen