1960-luvulta lähtien sinkkuna elävien länsimaalaisten määrä on kasvanut roimasti. Vuonna 2018 peräti 44 prosenttia kaikista Suomen asuntokunnista oli yksinasuvien. Tästä huolimatta sinkkuutta koskevaa yhteiskuntapoliittista keskustelua käydään harvoin, eikä sitä ole juuri tutkittu. Aikaisemmat sinkkuutta koskevat tutkimukset ovat keskittyneet lähinnä tarkastelemaan sinkkuja fiktiivisessä viihdemediassa. Tosielämää ja yhteiskunnallista keskustelua koskevia tutkimuksia on vähän.
Marjo Kolehmainen, Anu Kinnunen ja Annukka Lahti selvittivät tutkimuksessaan (YP 4/20), minkälaista sinkkuutta koskevaa keskustelua esiintyy suomalaisissa sanoma- ja päivälehdissä. Tulokset osoittavat, että tämä monia koskettava ilmiö jää yhteiskunnallisessa keskustelussa edelleen kapeaksi, sukupuolittuneeksi ja painottuu usein viihteeseen.
Vaikka yksinelävien määrä on kasvanut, eivät sinkkuja kohtaan koetut asenteet ole juuri muuttuneet. Parisuhde on säilyttänyt asemansa tavoiteltavana asiana, kun taas sinkkuna oleminen nähdään väliaikaisena tilana, josta tulee pyrkiä pois. Pitkään sinkkuna pysyminen voi kieliä yksilön ongelmasta, johon kannattaa etsiä ratkaisua muuttamalla itseään.
Tutkimuksessa käytetty sinkkuutta käsittelevän keskustelun aineisto kerättiin vuosina 2017–2018 Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä ja Ilta-Sanomissa julkaistuista artikkeleista. Aineiston analyysissä hyödynnettiin Foucault’laista diskurssianalyysiä, jonka keskeinen ajatus on, että julkisuudessa käydyt diskurssit muuttuvat yhteiskunnassa jaetuiksi todellisuuksiksi. Diskurssien tarkempi analyysi ja keskustelun tunnistaminen tekee tilaa vaihtoehtoisille näkemyksille ja yleisen keskustelun kritiikille.
Tarkempaan analyysiin päätyi neljä suurinta teemaa, jotka olivat sinkkuus ja parisuhde, seksikäs sinkkuus, sinkkuus yhteiskunnallisena kysymyksenä ja terapeuttinen sinkkuus. Tutkimuksen aineistossa sinkkuja käsiteltiin usein vertaamalla heitä parisuhteellisiin. Viihteellisissä jutuissa käsiteltiin esimerkiksi televisio-ohjelmia, joissa kauniit ja nuoret sinkut etsivät itselleen parisuhdetta. Kumppanin löytäminen näyttäytyy jutuissa edelleen tavoiteltavana asiana, jota ilman erityisesti naiset kokevat yksinäisyyttä ja kaipuuta. Sinkkujen yhteiskunnallista asemaa käsittelevää poliittista keskustelua oli vain vähän, ja yleinen teema poliittisessa keskustelussa oli yksin elämisestä koituvat taloudelliset rasitukset verrattuna parisuhteellisiin.
Tämän tutkimuksen perusteella sinkkuja käsittelevä keskustelu kaipaa monimuotoisuutta, jotta yleiset asenteet sinkkuja kohtaan voisivat muuttua.
Lue Kolehmaisen, Kinnusen ja Lahden artikkeli kokonaan: Parittomuuden politiikat? Sinkkuus suomalaisessa julkisessa keskustelussa (YP 4/20)
Teksti: Katariina Kuronen