kuvituskuva: liikennemerkkiJuha Sipilä asetti vuoden 2017 alussa professori Juho Saaren kokoaman työryhmän etsimään keinoja yhteiskunnallisen eriarvoistumisen pysäyttämiseksi. Lauri Kokkisen analyysi tarkastelee tämän eriarvoisuustyöryhmän työskentelyä luonnontieteellisin metaforin. Kokkisen katse kohdistuu työvaiheeseen, jossa ryhmä arvioi ja arvotti eriarvoistumisen pysäyttämiskeinojen tehokkuutta ja toimeenpantavuutta.

Tällaisen systemaattisen etsinnän ideaalityyppinä Kokkisen analyysi käyttää Higgsin bosonin etsimistä.

– Ideaalityypillä en tarkoita mitään sellaista johon tulisi pyrkiä, vaan sen tarkoitus on auttaa meitä ymmärtämään eriarvoistumisen pysäyttämiskeinojen etsimistä vertaamalla sitä keinotekoiseen ideaaliin.

Higgsin bosoni, jumalhiukkanen, on luonnontieteilijöiden konsensusta nauttivan teorian mukainen alkeishiukkanen, joka on vastuussa kaikesta massasta koko universumissa. Se on välittäjähiukkanen, joka hiukkasfysiikan standardimallissa ohjaa muut hiukkaset massaa määrittelevän Higgsin kentän läpi.

Ihmiset toimivat maailmassa toisella tavalla. Yhteiskunnallisen tiedon luonnetta kuvataan analyysissä moniparadigmaisena ja kontekstiherkkänä, ikuisen epävarmuuden alaisena.

Analyysi keskittyy kolmeen tekijään, joilta osin Kokkinen olettaa Higgsin bosonin ja eriarvoistumisen pysäyttämiskeinojen etsimisen eroavan toisistaan. Higgsin bosonin etsiminen edustaa analyysissä esimerkkiä prosessista, jonka taustalla on ollut universaalia teoriaa ja täsmällisiä empiirisiä havaintoja. Se ei myöskään ole sisältänyt ulkopuolista toimeksiantoa.

Eriarvoisuustyöryhmän selvityksissä asiat ovat toisin, sillä yksimielistä teoriaa ei ole, empiiriset havainnot ovat kirjavia ja toimeksianto on saatu poliittiselta taholta.

Kokkisella on hypoteesi. Universaalin teorian puuttumisen, empiiristen havaintojen epätäsmällisyyden ja ulkopuolisen toimeksiannon hän uskoo vaikuttavan negatiivisesti näytön hakemisessa. Näin ollen prosessi etenisi epätäsmällisemmin ja siten tuloksiltaan vähemmän eksaktina kuin verrokkinsa hiukkasfysiikan alalta.

Analyysi purkaa konteksti-mekanismi-tulosyhdistelmiä aineistona toimineista yhdeksästä haastattelusta. Haastateltavien näkemykset eivät ole täysin yhteneviä:

– En varsinaisesti löytänyt tukea hypoteesilleni universaalin teorian puuttumisen negatiivisesta vaikutuksesta. Sen sijaan hypoteeseilleni empiiristen havaintojen epätäsmällisyyden ja ulkopuolisen toimeksiannon negatiivisesta vaikutuksesta löysin sekä tukea että päinvastaista näyttöä, Kokkinen kertaa.

Työryhmän seuraavat vaiheet pääsevät käsittelyyn myöhemmin:

– Tarkoituksenani on kirjoittaa erillinen artikkeli ideoiden kehystämisestä ja syöttämisestä politiikkaprosessiin, Kokkinen sanoo.

Lue kokonainen tutkimusartikkeli Julkarissa tästä.