Sosiaali- ja terveysalan työyhteisöissä kannattaa pyrkiä kitkemään rooliristiriitoja ja tukemaan työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia, jotta kulttuurinen osaaminen kehittyisi. Psykososiaalisten tekijöiden huomioiminen helpottaa monikulttuurisessa työyhteisössä työskentelyä samalla kun se parantaa itsessään työhyvinvointia.
Näin osoittaa Anu-Marja Kaihlasen, Laura Hietapakan, Anna-Mari Aallon, Salla Lehtoaron ja Tarja Heponiemen tutkimus ’Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kulttuurinen kompetenssi ja siihen yhteydessä olevat tekijät’. Tutkimusryhmän tarkastelema kulttuurinen osaaminen, eli kompetenssi, tarkoittaa ymmärrystä erilaisista kulttuuritaustoista juontuvia terveyskäsityksiä, käyttäytymistä ja toimintatapoja kohtaan. Käsite pitää sisällään yksilön kulttuurisensitiiviset asenteet sekä kulttuurisuuteen liittyvät tiedot ja taidot, joita tarvitaan työskennellessä ja kommunikoidessa eri taustoista tulevien henkilöiden kanssa. Taitojen voidaan katsoa kehittyvän jatkuvana dynaamisena prosessina, jota edistää altistuminen eri kulttuureille.
– Kulttuurisen osaamisen merkitys korostuu tulevaisuudessa, koska sosiaali- ja terveysalojen työyhteisöt ja asiakaskunnat muuttuvat monikulttuurisemmiksi, Kaihlanen toteaa.
Tutkimukseen osallistui 1 943 henkilöä, joista suurin osa oli naisia. Vastaajien keski-ikä 45,2 vuotta. Aineisto kerättiin kysymyspatteristolla, joka sisälsi väittämiä monikulttuurisuuteen liittyvästä motivaatiosta, asenteista, tiedoista ja taidoista sekä empatiasta. Lisäksi työilmapiiriä, rooliristiriitoja ja työssä koettuja vaikutusmahdollisuuksia mitattiin erilaisilla väittämillä. Monikulttuuriseen työskentelyyn perehdyttävää koulutustaustaa ja kontakteja kysyttiin myös. Taustamuuttujina kerätyt ikä, sukupuoli, työpaikan sijainti sekä työskentelysektori vakioitiin tutkimuksessa.
Suurinta kulttuurista osaamista löytyi sosiaalipalveluista sekä mielenterveys- ja päihdepalveluista. Matalin kompetenssi sen sijaan löytyi sairaaloista ja perusterveydenhuollosta. Eroa saattaa selittää monikulttuuristen kohtaamisten yleisyys sosiaalialalla.
Mistä sitten saada lisää eväitä erilaisten kulttuurien kohtaamiseen? Työelämässä kulttuurista osaamista tuetaan erityisesti koulutusinterventioilla. Niiden avulla pyritään välttämään kielimuuriin, terveyskäsitysten eroihin ja kielteisiin asenteisiin liittyviä ongelmia. Tavoitteena on, että ulkomaalaistaustaisten asiakkaiden ja potilaiden ei koettaisi aiheuttavan ylimääräistä kuormitusta, vaan yhteistyö sujuisi saumattomasti. Interventioiden teho todettiin Kaihlasen ja kumppaneiden tutkimuksessa hyväksi.
– Näyttäisi myös siltä, että ulkomaalaistaustaiset työtoverit voivat vaikuttaa positiivisesti ammattilaisten motivaatioon kohdata vieraasta kulttuurista tulevia asiakkaita ja potilaita, Kaihlanen kertoo.
On täysin mahdollista, että työntekijältä löytyy motivaatiota ja taitoja, asenne on positiivinen ja empaattinen, mutta kulttuurista osaamista ei silti kyetä täysin hyödyntämään käytännön työssä. Silloin taustalla on usein sosiaali- ja terveysalan korkeat vaatimukset ja alati heikkenevät resurssit.
– Sosiaali- ja terveydenhuollossa tapahtuvien muutosten sekä työelämän ja työn toteuttamistapojen muuttumisen ohella myös monikulttuurisuus tulee väistämättä lisääntymään. Siksi on tärkeää turvata ammattilaiselle mahdollisuus vaikuttaa työhönsä, varmistaa työprosessien ja toimintatapojen selkeys sekä riittävät resurssit työn laadukkaaseen toteuttamiseen.
– Työnantajan tulisi esimerkiksi mahdollistaa, että tarvittaessa voidaan hyödyntää pidempiä vastaanottoaikoja, kun asiakkaana on muu kuin suomea puhuva henkilö, ehdottaa Kaihlanen käytännön esimerkkinä.
Lue kokonainen tutkimusartikkeli Julkarissa tästä.