Lastensuojelu on jälleen otsikoissa. Erityisesti viimeaikojen perhesurmat ovat herättäneet aiheellisen keskustelun siitä, tavoittaako apu kaikkia tai onko avusta ollut hyötyä. Lapsiasiavaltuutettu[i] on lausunut, että lastensuojelua pidetään pelottavana. Lastensuojelun Keskusliitto[ii] on perännyt lastensuojelun maineen puhdistamista, jolloin avun vastaanottaminen helpottuisi. Samalla on todettu, ettei runsaskaan apu ole aina estänyt pahinta tapahtumasta. Lastensuojelun haasteet ovat tulleet traagisilla tavoilla ilmeisiksi samalla, kun sen tarve on tunnistettu.

Lastensuojelun käytännön ja tutkimuksen parissa työskentelevät lastensuojelun asiantuntijat ovat jo pitkään varoitelleet, että nykyisellään kehitys johtaa kestämättömään tilanteeseen. Lastensuojelun tieto ja tutkimus -hankkeen[iii] puitteissa tehdyssä selvityksessä yhteensä 87 asiantuntijaa kertoi näkemyksiään lastensuojelun ja siihen liittyvän tiedon tarpeista[iv]. Selvitys osoitti, että kunnallinen lastensuojelutyö natisee liitoksissaan suuren asiakaspaineen, toimimattomien menetelmien, vaihtuvien työntekijöiden ja muuttuvien rakenteiden alla. Lastensuojelutyön tueksi tarvitaan kipeästi niin perus- kuin soveltavaa tutkimustietoa, mutta se on liian vähäistä, eikä olemassa olevaakaan tietoa ehditä ottamaan vastaan.

Samalla julkisuudessa perätään syitä tragedioille. Ihmiset kaipaavat yksinkertaisia selityksiä tilanteille, jotka todellisuudessa ovat monimutkaisia. Syitä lasten ja nuorten ongelmille haetaan vaikkapa hukatusta vanhemmuudesta tai nuorten kurittomuudesta. Vanhemmat tekevät liikaa töitä tai eivät töitä ollenkaan – lapsille asetetaan liikaa vaatimuksia tai ei vaatimuksia lainkaan. Pahoinvoinnin taustalla vaikuttava monimuotoisuus ja rakenteelliset tekijät tuntuvat mahdottomilta hallita, jolloin ilmiökenttä kaventuu yhden perheen tai pahimmillaan yhden lapsen kokoiseksi. Ratkaisukeinot kärsivät saman kaventumiskohtalon.  Jotkin toimenpiteet, kuten lapsiperheiden kotipalvelu, nostetaan ratkaisun avaimiksi samalla, kun vaikkapa huostaanotto tuomitaan peruuttamattoman syrjäytymiskehityksen lähtölaukaukseksi. Teini-ikäisen päihteidenkäyttäjän perhe kuitenkaan tuskin hyötyy kodinhoitoavusta, ja huostaanotto pelastaa vuosittain satoja lapsia epäinhimillisistä olosuhteista. Tätä kaikkea emme kuitenkaan varmuudella tiedä, sillä riittävää tutkimusta lastensuojelutarpeen syistä, lastensuojelupalveluiden vaikuttavuudesta tai huostaan otettujen lasten tulevaisuudesta ei ole[v]. Tilanne aiheuttaa kiireellisiä toimenpiteitä, kustannustehottomuutta ja pahoinvointia.

Tarkoitukseni ei ole väittää, että tutkimustieto ratkaisisi lastensuojelun kriisiä. Pahoinvoivia perheitä, kaltoin kohdeltuja lapsia ja huonosti käyttäytyviä nuoria tulee olemaan riippumatta siitä, kuinka paljon ja laadukasta tutkimusta aiheista teemme. Tutkittu tieto voi kuitenkin tehdä näkyväksi ne tekijät, jotka ongelmia aiheuttavat. Se voi auttaa löytämään toimivimmat ratkaisut tilanteiden ehkäisemiselle ja korjaamiselle. Se voi toimia lainsäädäntö- ja politiikkaohjauksen välineenä ja tuoda uusia ideoita myös käytännön viranomaistyöhön. Miljoonan euron tutkimusohjelmalla tehtäisiin jo paljon. Tämä summa vastaa kahta promillea siitä summasta, joka vuosittain kuluu kodin ulkopuolella elävien lasten sijaishuoltoon.

[i] Aula, Maria Kaisa (2012) Miksi apua ei haeta? Lapsiasiavaltuutetun blogi 18.4.2012. http://www.lapsiasia.fi/testi/-/blogs/miksi-apua-ei-haeta

[ii] Lastensuojelu ei ole rankaisemista. Lastensuojelun Keskusliiton lehdistötiedote 27.4.2012. http://www.lskl.fi/tiedottaa/tiedotusvalineille/tiedotteet/lastensuojelu_ei_ole_rankaisemista.html

[iii] Lastensuojelun tieto ja tutkimus -hanke (LasTut) on Nuorisotutkimusverkoston ja Lapsuudentutkimuksen seuran yhteishanke, jota rahoittaa Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiö ITLA. Hanke alkoi vuonna 2010 ja sen tavoitteena on edistää lastensuojelututkimuksen monitieteistä valtakunnallista yhteistyötä.

[iv] Pekkarinen, Elina (2011) Lastensuojelun tieto ja tutkimus – asiantuntijoiden näkökulma. Nuorisotutkimusverkosto & Lapsuudentutkimuksen seura & Lastensuojelun Keskusliitto & Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/lastensuojeluntieto.pdf

[v] Ks. myös

Eronen, Tuija (2007) Katsaus 2000- luvulla julkaistuun suomalaiseen lastensuojelututkimukseen. Sosiaalialan kehittämishanke, Lastensuojelun kehittämisohjelma.

Heino, Tarja (toim.) (2009) Erityinen lapsuus – erityinen yhteiskunnallinen vastuu. Mitä lastensuojelusta tiedetään ja mitä päätöksentekijän pitäisi siitä tietää? Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *