Vielä muutama vuosi sitten Suomessa oli kymmeniä tuhansia ylivelkaantuneita, joiden velat olivat peräisin 1990-luvun laman ajoilta tai vielä kauempaa historiasta. Vuonna 2008 tuli kuitenkin voimaan uusi ulosottolaki, jonka perusteella velka vanhenee pääsääntöisesti 15 vuoden kuluessa siitä, kun se on tuomittu maksettavaksi.  Laki toi vapautuksen suurelle joukolle ihmisiä, jotka olivat eläneet elinikäiseltä näyttäneen velkataakan vankina, kun velat olivat valtavia ja ulosottomaksut eivät välttämättä olleet riittäneet kattamaan edes velkojen korkoja. Suuri velkamäärä lannistaa: on vaikeaa suunnitella elämää eteenpäin tietäessään, ettei koskaan pääse veloistaan eroon. Samoin luottotietojen menetys vaikeuttaa huomattavasti elämää nyky-yhteiskunnassa.

Tutkimuksemme ”Sairastuttaako velka?” osoittaa, että ylivelkaantuneisuus oli 15 vuoden seurannassa yhteydessä kohonneeseen sairastuvuusriskiin. Tulos ei sinänsä ole yllättävä – onhan kaikilla jonkinlainen käsitys ylivelkaantuneiden aseman toivottomuudesta sekä hyvinvoinnin ja erityisesti mielenterveyden ongelmista. Tutkimuksemme kuitenkin tarkentaa tätä yleiskäsitystä osoittaen esimerkiksi, että naisilla yhteys ylivelkaantumisen ja sairastuvuuden välillä oli vahvempi kuin miehillä ja että erityisesti diabetekseen ja psykooseihin sairastumisen riski oli ylivelkaantuneilla selvästi suurempi kuin verrokeilla. Pienituloisuuden tiedetään ylipäätään liittyvän heikompaan terveydentilaan. Lisäksi yhteyttä ylivelkaantumisen ja sairastuvuuden välillä voivat selittää esimerkiksi velkaantumisen aiheuttama stressi ja siihen usein liittyvät terveydelle haitalliset elintavat.

Pitkäaikaisesti ylivelkaantuneiden asema ei ole kadehdittava, mutta onko reilua, että heidän velkansa noin vain annetaan riittävän ajan kuluttua anteeksi? Eikö velka pitäisi kuitenkin maksaa kun se kerran on itse otettu? Mikä on velkaantuneiden oikeudenmukaista kohtelua – entä velkojien?
Internetin syövereistä löytyy paljon keskustelua veloista vapauttamisen puolesta ja sitä vastaan sekä uuden ulosottokaaren ideointivaiheessa että sen voimaantulon jälkeen. Vastustajien mielestä yleiseen oikeustajuun ei mahdu se, että jotkut voivat saada velkansa anteeksi, kun muut kuitenkin maksavat tunnollisesti omia lainojaan vuosikausiakin kituuttaen. Armon ja anteeksiannon puoltajien mielestä taas 15 vuoden velkavankeus ja luottotiedottomana eläminen on riittävä rangaistus, joka riittää hyvittämään myös kevytmielisen, täysin omasta syystä johtuneen ylivelkaantumisen. Maksuhäiriömerkintöjen viimeaikainen kasvu onkin pitkälti liittynyt pikavippeihin ja kulutusluottoihin, joilla rahoitetaan omaan maksukykyyn nähden liian leveää elämää.

Kuitenkin hyvin suuri osa ainakin 1990-luvun laman aikana ylivelkaantuneista joutui ongelmiin epäonnisten olosuhteiden uhreina – pankit olivat nousukaudella myöntäneet jälkikäteen ajateltuna holtittomia asunto- ja yrityslainoja, joiden maksuvaikeudet alkoivat, kun yhtäkkiä jouduttiin työttömiksi, yritysten toimintaedellytykset vaikeutuivat ja varallisuuden arvo romahti, ja kenties oli vielä taattu sukulaisten asuntolainoja jotka nekin lankesivat maksettaviksi. Tutkimustuloksemme lisäksi osoittavat, että ylivelkaantuneet ovat maksaneet velkaantumisestaan myös omalla terveydellään.

Vanhojen velkojen anteeksiannossa tiivistyy hyvinvointivaltion keskeinen idea: tuetaan ja autetaan myös heikoimpia – niitä, jotka eivät itse kykene pitämään huolta itsestään ja jopa niitä, jotka ovat aiheuttaneet ahdinkonsa omalla toiminnallaan. Heikoimpien tukemisella pyritään parantamaan itsenäisen selviytymisen edellytyksiä sekä ylläpitämään yhteiskuntarauhaa, josta myös hyväosaiset hyötyvät. Veloista vapautuminen on mahdollistanut elämän aloittamisen uudelleen puhtaalta pöydältä. Ulosoton alaisuudessa eläminen ei kannusta verotuloja kerryttävään työntekoon vaan sosiaaliturvalla elämiseen ja harmaaseen talouteen – velkojen anteeksi antamisen voi siten olettaa ennen pitkää näkyvän taloudellisen toimeliaisuuden lisääntymisenä sekä hyvinvoinnin vähittäisenä paranemisena. Onko näin käynyt vai lyökö pitkäaikainen ylivelkaantuneisuus leimansa ihmiseen niin, ettei paluu takaisin yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi enää oikein onnistu? Vaikuttaako velkavankeuden päättyminen myönteisesti terveydentilaan? Näitä asioita olisi tärkeää selvittää veloistaan vapautettuja tarkastelevilla seurantatutkimuksilla, joita ei kuitenkaan vielä toistaiseksi ole olemassa.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *