Masa on nelikymppinen mies keskisuuresta suomalaisesta kaupungista. Hän on istunut useamman kerran vankilassa. Tuomioita on viime vuosina tullut ainakin väkivalta- ja huumausainerikoksista. Elämä on ollut risaista ja välillä täysin holtitonta. Huumeet, viina ja pillerit ovat pahimmillaan kuuluneet arkeen päivittäin, samoin näpistely. Asunnot ja parisuhteet ovat vaihtuneet.

Esimerkiksi pari vuotta sitten Masa söi paikallisessa marketissa humalassa sardiineja suoraan purkista ja uhitteli paikalle hälytettyä poliisipartiota puukolla. Seurauksena oli putkareissu sakkoineen. Poliisin huostasta päästyään Masa riiteli silloisen tyttöystävän kanssa, joka tappelun tuoksinnassa puukotti Masaa kokkiveitsellä ylävartaloon. Sairaalassa käytiin paikattavana, mutta onnekseen vammat jäivät pinnallisiksi. Poliisin kanssa Masa ei asiaa halunnut enempää selvitellä.

Masan elämä tuli minulle tutuksi reilu vuosi sitten kun aloin tutkia suomalaisia toistuvan väkivallan uhreja. Masa kuuluu siihen yhteen prosenttiin väestöstä, joka Kansallisen uhritutkimuksen mukaan kokee 66 prosenttia kaikesta Suomessa tapahtuvasta väkivallasta. Omaan tutkimukseeni uhrit valikoituivat sillä perusteella, että heistä jokainen on joutunut vähimmillään viisi kertaa vuoden aikana väkivaltarikoksen kohteeksi siten, että teko on tullut poliisin tietoon ja siitä on kirjattu rikosilmoitus. Seula on ollut tiukka ja tutkittavien joukko onkin verraten pieni: 140 henkilöä.

Tarkastelemani ihmisjoukko on hyvin valikoitunut myös siitä näkökulmasta, että ylipäätään vain murto-osa kaikesta väkivallasta tulee poliisin tietoon. Esimerkiksi vuoden 2009 uhritutkimuksen mukaan vaivaiset 15 prosenttia vähintään lyönnin tasoista väkivaltaa sisältäneistä teoista ilmoitettiin poliisille, ja kaikista pahoinpitelyistä vain noin seitsemän prosenttia johti kirjattuun rikosilmoitukseen. Väkivallan ilmitulo myös vaihtelee kokijastaan riippuen. Esimerkiksi omasta aineistostani loistavat poissaolollaan kokonaan vanhukset, ja myös alaikäisiä lapsia on vähän.

Masalla väkivallan uhriksi joutumisen kertoja on peräti 20 vuonna 2011. Väkivallan monikertainen toistuminen onkin tutkittavieni keskuudessa enemmän sääntö kuin poikkeus. Moni joutuu kerta toisensa jälkeen, poliisin väliintulosta huolimatta erittäin raa’an väkivallan kohteeksi. Huomionarvoista on, että väkivallan tekeminen korreloi voimakkaasti väkivallan uhriksi joutumisen kanssa. Poikkeuksena on perheväkivalta, jonka uhriksi toistuvasti joutuvalla on muita vähemmän omia väkivalta- ja muita rikosepäilyjä. Väkivalta on siis omankin aineistoni perusteella yksi rikollisuuden keskeisistä riskitekijöistä, riippumatta siitä onko henkilö itse väkivallan tekijä vai kokija.

Tyypillinen tutkimani toistuvan väkivallan uhri on keski-ikäinen suomalainen nainen, joka on ammattiasemaltaan työntekijä ja kärsii vaikeasta päihdeongelmasta. Tyypillisin koettu väkivalta on puolestaan parisuhdeväkivaltaa, jossa tekijänä on oma puoliso. Väkivalta ei tapauksissa ole yleensä molemminpuolista eikä väkivallan tyyppi tai tekijä vaihdu. Tällaiset parisuhdeterrorin uhrit muodostavat puolet kaikista aineistooni valikoituneista ihmisistä.

Tyypillisin väkivallan uhri ei kuitenkaan kuvaa tyhjentävästi toistuvan väkivallan uhrien kirjoa, vaan joukko eroaa toisistaan merkittävästi elämäntilanteensa, koetun ja tehdyn väkivallan tyypin ja piirteiden sekä muun koetun rikollisuuden määrässä. Esimerkiksi Masan olen luokitellut alkoholismin syvä suo –ryhmään, jossa puolet uhreista on keski-ikäisiä miehiä. Heidän kokemansa väkivalta tapahtuu tyypillisesti yksityisasunnoissa, jossa on tapahtuma-aikaan paikalla useamman ihmisen ryyppyseurue. Lähes kaikki ovat epäiltyinä itsekin rikoksista, tosin valtaosa niistä on muuta kuin väkivaltaa, yleensä näpistyksiä ja muita omaisuusrikoksia. Kaikki uhreista ovat joutuneet useamman kuin yhden henkilön väkivallan kohteeksi. Ei Masakaan mikään pulmunen ole ollut. Pari vuotta sitten hän oli itse epäiltynä väkivallasta keskimäärin parin viikon välein. Väkivallasta ovat saaneet osansa niin puoliso, sukulaiset, ryyppykaverit, poliisit kuin satunnaiset ohikulkijatkin.

Mutta tiedänhän minä Masasta paljon muutakin kuin rikosrekisterin paljastamia tietoja. Masalla on nimittäin avoin Facebook-profiili. Tiedän, että Masa on sen verran karskin näköinen kaveri, että vaihtaisin vastaantullessa kadun puolta valoisallakin. Tatuoitu, kalju jässikkä, jolla on yli 130 Facebook-kaveria. Tykkää Nightwishistä ja Petri Nygårdista. Raitistelee kausittain vaihtelevalla menestyksellä. Heiluttaa profiilikuvissaan nyrkkiä tai punaista Koffin tölkkiä. Elämän kova koulu käytynä. Naimisissa. Viimekesäisissä häissä tarjoiltiin Leijona-viinaa, kahvia ja mansikkakermakakkua. Sulhasen veli oli bestman. Kuten niin monesti ennenkin, juhlat keskeytyivät väkivallan takia poliisin väliintuloon. Masan vaimolla on tapana meikata silmiinsä kissamaiset rajaukset, värjätä tukkaansa oranssiksi ja polttaa parvekkeella ketjussa tupakkaa. Masan mustavalkoinen kissa tykkää köllötellä nahkasohvan selkämyksellä.

Masa ei vastaa yleistä käsitystämme kroonisen väkivallan uhrista, ja tuskinpa Masa itsekään osaisi saati haluaisi liittää kyseistä määritelmää itseensä. Jotta väkivallan kierre olisi ylipäätään mahdollista katkaista tulisi Masankin kaltaiset väkivallan uhrit kuitenkin tunnistaa. Samoin erilaisten auttamismekanismien suunnittelu ja kohdentaminen tulisi tehdä eri uhrien ominaisuudet ja tilanteet huomioiden. Toistuvan perheväkivallan uhri hyötyy erilaisista interventioista kuin rikollisen elämäntavan omaava sekakäyttäjä. Silti avun tarjoamisen pitäisi lähteä samoista lähtökohdista molempien kohdalla.

Mitä Masalle kuuluu nyt? On näköjään käynyt vaimon kanssa lenkillä joitakin viikkoja sitten, mutta muuten päivitystahti on ollut viime aikoina huolestuttavan laiskaa. Pelkään sen olevan huono merkki. Ethän ole Masa vankilassa? Tai ainakaan kadulla antamassa iskuja tai ottamassa niitä vastaan?

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *