Marraskuun puolivälissä julkistettu Tilastokeskuksen uusi, entistä synkempi väestöennuste merkinnee sitä, että jatkossa työllisyysasteen on oltava entistä korkeampi. Syynä on kasvavan kestävyysvajeen paikkotarve. Kun tällä hetkellä työllisyysaste on reilut 70 prosenttia, joidenkin arvioiden mukaan väestöennuste antaa aiheen tavoitella 80 prosenttia.

Vanhempien työntekijäryhmien työssä pysyminen on yksi tärkeimmistä keinoista pitää työllisten määrä korkealla. Loppusyksystä SAK ehdotti, että lakiin kirjattaisiin yt-neuvotteluita koskeva työvoiman vähentämisjärjestys, jonka yksi kriteeri olisi työsuhteen pituus. Suoranaisesti ei puhuttu työntekijän iästä, mutta käytännössä esitys vahvistaisi iäkkäiden työntekijöiden irtisanomissuojaa nuorten kustannuksella. Aloite sai osakseen ristiriitaisen vastaanoton.

Väestön ikääntymisen ja siihen liittyvän yhteiskunnan huoltosuhteen muutoksen vuoksi eläkejärjestelmiin ja työllisyysturvaan on tehty useita uudistuksia, joiden tavoitteena on pidentää työuria. Työhön osallistuminen onkin lisääntynyt erityisesti vanhimmissa työntekijäryhmissä ja keskimääräinen eläköitymisikä on noussut.

Toisaalta yrityksillä saattaa olla kiusaus vähentää työntekijöitä nimenomaan sieltä vanhemmasta päästä. Osaamistarpeet ja toimialat ja toimialat kun muuttuvat ja nuorilla saattaa sitä tarvittavaa uutta osaamista. Tai saatetaan ainakin olettaa olevan. Varhaiseläkkeitä ja työttömyysturvaa on käytetty keinoina nuorentaa työntekijöiden ikärakennetta. Vanhimpien ikäryhmien työurat voivat muodostua epävakaiksi, työttömyysjaksot voivat pitkittyä ja he voivat päätyä ennenaikaisesti työvoiman ulkopuolelle.

Arja Kurvinen ja tutkimusryhmä kuvaavat uudessa YP-lehdessä, mitä on käytännössä tapahtunut työmarkkinoilla heille, jotka ovat menettäneet työnsä työuran loppuvaiheessa. Tutkimuksessa luotu vertailuasetelma ja kymmenen vuoden seuranta tuottavat uutta tietoa toimipaikan lakkauttamisissa tai työvoiman vähennyksissä työpaikkansa menettäneiden 45–60-vuotiaiden työntekijöiden riskeistä joutua työttömäksi tai päätyä työvoiman ulkopuolelle. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa työurien pidentämistä tukevia toimia.

Tulokset tukevat hypoteesia, jonka mukaan työpaikan menetys työuran loppuvaiheessa heikentää työmarkkinoille uudelleen kiinnittymistä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että Suomessa ikääntyneet työntekijät joutuvat herkemmin irtisanotuiksi työvoiman vähennyksissä kuin Ruotsissa. Toisaalta tutkimuksen mukaan työura jatkuu käytännöllisesti katsoen keskeytyksettä lähes joka toisella yli 44-vuotiaana työpaikkansa menettäneellä. Tutkijoiden mielestä tämä kertoo työmarkkinoiden toimivuudesta – joidenkin osalta.

Joukkoirtisanomisissa työnsä menettäneisiin kohdennetaan paljon elinkeino- ja työvoimapoliittisia toimia, joilla tuetaan työnsä menettäneiden uudelleen työllistymistä. Kurvisen ym. mukaan tukitoimet eivät kuitenkaan ole auttaneet niin hyvin vanhimpia työntekijöitä.

Lue lisää tarkemmin tuloksista Kurvisen ym. artikkelista ”Työn menetys työuran loppuvaiheessa – Tutkimus 45–60-vuotiaana rakennemuutoksessa työnsä menettäneiden riskistä päätyä työttömäksi tai työvoiman ulkopuolelle”.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *