Sote-uudistuksen ensimmäinen konsultaatiokierros on päättynyt ja tulokset eivät ole tavoitteiden näkökulmasta mairittelevia (1). Uudistuksen laajentamista erikoissairaanhoitoon vastustettiin laajalti ja kompromissia ja muutoksia on nyt luvattu seuraavaan versioon. Moni ihmettelee nyt missä määrin esitykseen tullaan tekemään todellisia muutoksia ja missä määrin kyse on viestintätoimistojen opeista ja soteteatterista, jossa hallitus ensin pyytää mahdottomia ja tämän jälkeen suurella mölyllä tuottaa ”kompromissin” aikaisemmin tavoittelemaltaan pohjalta. Kompromissin maaliin vieminen nousseekin sitten kevätkauden tärkeimmäksi asiaksi luoden samalla paineita sille, kuinka monta kertaa ja kuinka laajalti perustuslakivaliokunta voi hallituksen esityksiä palauttaa.

Sote-uudistuksen vaiheet eivät ole edustaneet normaalia politiikkaa. Sanotaan että politiikassa asiat ovat sitä miltä ne näyttävät ja lobatultahan sote-näyttää.  Hyviä tavoitteita on painotettu, mutta keinoilla on tehty raskasta politiikkaa. Soten toteutusta on myös siirretty vahvemmin pois sosiaali- ja terveyspolitiikan piiristä kilpailupolitiikan ja markkinoiden alaiseksi. Kansalaisten tasa-arvo ja rahoituksen kestävyys asettuvat tässä kokonaisuudessa alisteisiksi palvelutuottajien ja kansainvälisten sijoittajien kohtelulle. Nämä eivät nouse esille ennen päätösten tekoa ja päätöksistä vastuuta eivät kanna lobbarit, vaan päätöksentekijät, veronmaksajat, köyhät ja sairaat.

Vaikka Euroopan unioni ei velvoita yhtiöittämään palveluita, on selvää, että liikelaitostaminen johtaa samansuuntaisiin ongelmiin, mikäli toimintaympäristössä lähdetään markkinaehtoisuudesta. Sijoittajansuoja antaa mahdollisuuden viedä kiistat kansallisten tuomioistuinten ulkopuolelle ja palvelee sijoittajien etuja.  Kansainvälisessä toimintaympäristössä suurin kansallinen liikkumavara saataisiin voitontavoittelun rajoittamisesta sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Tulisikin kysyä miksi juuri voitontavoittelu on uudistusten lähtökohtana niin tärkeää? Miksi julkisrahoitteisessa järjestelmässä ei voitaisi edellyttää voittojen sijoittamista takaisin palveluihin ja työvoimaan kansainvälisten sijoittajien ja veroparatiisien sijaan? Ei ole mitenkään itsestään selvää, että palvelutuottajien voitontavoittelu tuottaa parempia palveluita, itse asiassa jo vuonna 2014 Plos One -lehdessä julkaistussa kansainvälisessä katsauksessa voitontavoittelusta lähtevät palvelutuottajat jäivät vertailussa julkisten ja ei-voittoatuottavien kanssa viimeiseksi (1).  Julkisrahoitteisissa palveluissa valinnanvapautta voitaisiin yhtä hyvin harjoittaa ei-voittoatuottavalta pohjalta kuin markkinaehtoisuudesta. Tämä helpottaisi myös yhteistyötä ja resurssien tehokasta käyttöä toimijoiden välillä.

Lääkärin Sosiaalinen Vastuu julkisti vastikään kirjasen lobbauksesta ja läpinäkyvyydestä (2).  Lobbarit haluavat usein painottaa, että kaikki ovat lobbareita ja kaikilla on intressejä. On kuitenkin tärkeätä huomioida, että normalisointi on osa lobbarin keinovalikoimaa etenkin kysymyksissä, joissa lobbaukseen muuten suhtauduttaisiin negatiivisesti. Pyrkimys vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon on normaalia, mutta lobbauksen kautta ”ostettu” vaikuttaminen kohdentuu vahvimpien edunsaajien hyödyksi. Lobbaus myös syö politiikassa arvoja ja lähtökohtia tavalla, joka on demokratialle vastakkainen, sillä lobbauksessa kaikki eivät ole ”samalla viivalla” eikä ”raha seuraa yleistä etua”.

Suomessa on nähtävissä samankaltainen paradoksi politiikkamuutoksesta kuin Ruotsissa, jossa julkisrahoitteista hyvinvointivaltiota on yksityistetty vahvasti ilman, että kansa on tätä erityisesti vaatinut tai toivonut. Yhtenä tekijänä tässä ovat olleet yritysten intressit ja vaikutusvalta etujensa ajamiseksi. Ruotsissa onkin kiinnitetty huomiota politiikan muutokseen ja lobbareiden, konsulttien ja ”ammattivaikuttajien” nousuun ja kiertoon politiikan eliitissä ja poliittisessa päätöksenteossa. Lobbausta tutkineet Svallfors ja Tyllström ovatkin tuoneet esille, että yritysten merkitystä politiikan muutoksessa on perinteisessä hyvinvointivaltiotutkimuksessa aliarvioitu (3).

Euroopan unionin politiikka sekä kansainväliset säädökset tuovat oman osuutensa kokonaisuuteen. Ruotsissa palveluiden muutoksen taustalta on paikannettu mm. elinkeinoelämän ajatuspaja TIMBRO, jonka aktiivit ovat myöhemmin perustaneet EU:ssa palvelujärjestelmiä vertailevan Consumer Powerhouse -yrityksen. Suomessakin on syytä pohtia elinkeinoelämän ja ajatuspajojen suhdetta julkisrahoitteisten palveluiden yksityistämiseen ja edunsaajien tavoitteisiin.

Lobbauksen pimein puoli ulottuu myös nk. ”pimeän rahan” ja laajempaan norminpurun ideologiaan, joka ei viimekädessä pyri parempaan julkiseen politiikkaan vaan sen lähtökohtien rajoittamiseen, lainsäädännön valmistelun heikkouden osoittamiseen, julkisen vallan kaventamiseen tai asettamiseen palvelemaan eliitin ja edunsaajien asemaa ja etuja tukevia tavoitteita. Yhdysvalloista on avautunut myös uusi tutkivan journalismin ja politiikan tutkimuksen kiinnostus ”pimeään rahaan” ja laitaoikeiston ajatuspajoihin ja pyrkimyksiin vaikuttaa mediaan ja politiikkaan lobbauksen kautta (4).

Konsultaation perusteella on laajalti yksimielisyys siitä, ettei sote-uudistus vastaa sen alkuperäisiä tavoitteita. Onkin voitava kysyä palveleeko uudistus ehkä sitten muita tavoitteita, sillä pelkällä tumpeloinnilla ei saman politiikan jatkamista voida enää perustella. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamisesta ja tähän liittyvistä arvoista, periaatteista ja vaihtoehdoista kiinnostuneiden kannattaisi lukea myös terveyspalvelujärjestelmän teorian ja käytännön tuntijan  ylijohtaja Kimmo Lepon analyysi Kansan terveys on tahdon asia (6).

Kirjallisuutta

1 STM (2018): http://alueuudistus.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1271139/lausuntoyhteenveto-valinnanvapauslain-luonnoksesta-on-julkaistu?p_p_auth=EdYUpCBc

2 Herrera C ym (2014) Does ownership matter. An Overview of Systematic Reviews of the Performance of Private For-Profit, Private Not-For-Profit and Public Healthcare Providers: http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0093456

3 Lääkärin Sosiaalinen Vastuu ja Transparency International. Lobbaus, valta ja terveysala: https://lsv.fi/parasol/wp-content/uploads/2017/10/LSV_lobbaus_web.pdf

4 Svallfors Svante ja Tyllström Anna. Lobbying for Profits: Private Companies and the Privatization of the Welfare State in Sweden https://www.iffs.se/en/publications/working-papers/lobbying-for-profits-private-companies-and-the-privatization-of-the-welfare-state-in-sweden/

5 Jane Meyer (2016) Dark Money. Scribe Publications, Lontoo ja Melbourne sekä Nancy MacLean (2017) Democracy in chains. Scribe Publications, Melbourne ja Lontoo.

6 Kimmo Leppo (2010) Kansan terveys on tahdon asia: http://sorsafoundation.fi/wp-content/uploads/sites/807/2012/07/3-10-Kansan-terveys-on-tahdon-asia-web.pdf

 

Kommentit

Mikko Nieminen

10.01.2018 00:42

Kiitos erittäin tärkeästä ja juuri tällä hallituskaudella erittäin ajankohtaisesta yhteiskunnallisesta puheenvuorosta!

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *