Pukkilan kunnanvaltuusto päätti viime maanantaina, että Pukkilan kunnan nimissä pannaan lottorivi vetämään koko ensi vuoden ajaksi. Kuntalaisten varoja tähän sijoitetaan 1800 euroa, 90 senttiä per kuntalainen. Pukkilan työllisyyskoordinaattori Leena Kapanen iloitsee (verkko-HS 10/12):

”Olen ollut täällä kuusi vuotta, eikä koskaan Pukkilan ympärillä ole käynyt tällaista pöhinää.”

Pukkilassa on 2035 asukasta ja se sijaitsee Uudenmaan maakunnassa, naapureina Orimattila, Myrskylä, Askola ja Mäntsälä. Hetkessä Pukkilan lottotempauksesta syntyi mediatapaus – ja se on jakanut mielipiteitä niin Pukkilassa kuin erityisesti valtakunnallisesti.

Äänekkäimpiä ainakin näin alkuun ovat olleet vastustajat, jotka voi karkeasti jakaa kolmeen tyyppiin: juristit, tilastotieteilijät ja ankeuttajat.

Juristit ovat selittäneet, etteivät kuntalait eivätkä mitkään muutkaan lait oikeuta kuntaa tämmöiseen toimintaan. Miksi ei muka – kieltääkö sen nimenomaisesti jokin kansallinen tai EU- direktiivi? Näinkö vähän kunnallisesta itsemääräämisoikeudesta on enää jäljellä?

Osmo Soininvaara on taannoin sanonut, ettei koskaan lottoa, koska on koulutukseltaan tilastotieteilijä ja tietää siksi, kuinka todella pieni todennäköisyys on koskaan saada päävoittoa. Tietysti Soininvaara on ihan oikeassa, mutta silti miljoonat suomalaiset lottoavat. Miksi? Koska joku (tai jotkin) sen päävoiton lähes joka viikko kuitenkin saa. Suurvoiton saamisen todennäköisyys on häviävän pieni (minkä kaikki ymmärtävät), mutta loton avulla Suomeen on 40 vuodessa syntynyt lähes parituhatta miljonääriä. Jos muutaman euron viikkopanoksella on pelissä mukana, siitä syntyvä tappio ei ole mitään siihen epätodennäköiseen mutta satumaiseen voittoon verrattuna, mihin kuitenkin on aina se ihan pieni mahdollisuus.

Pukkila-uutisen nettikommentoijien enemmistö kuuluu kuitenkin ankeuttajiin, joiden mielestä lottovoitto ja sen tavoittelu on jotenkin ideologisesti väärin ja arveluttavaa. Jo 1970-luvulla silloiset taistolaiset hokivat, että ”ei lotolla vaan luokkataistelulla”. Pienellä panoksella tavoiteltu satumainen voitto ja erityisesti sen saaminen on yksinkertaisesti ”väärin”, siis moraalitonta. Kuvitteleeko Pukkila tosiaan, että se voisi rakentaa tulevat budjettinsa näin mitättömän todennäköisyyden kuin lottovoiton varaan – joka toteutuessaankin olisi puhdas sattuma, joka ei millään tavalla vaikuttaisi tulevan kunta- ja sote-uudistuksen periaatteisiin?

Luulen, että Pukkilassa kaikki yllä oleva ymmärretään oikein hyvin. Pienenä ja vähäväkisenä kuntana Pukkila todennäköisesti tullaan tulevissa kunnallisjuhlissa ahmaisemaan osaksi jotain suurempaa kokonaisuutta – eikä siltä voisi pelastaa kuin loton suurvoiton kaltainen sattuma. Se, että kunnanvaltuuston tempaisuhenkinen lottopäätös nosti tämän kuvion esiin, rikkoi kunnallisen päätöksenteon normaalin byrokraattisen harmauden – ja sai siksi päivystävän tosikkokaartin suhtautumaan siihen kuin äreä rakkikoira.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *