Luokkaretki, nousu yhteiskunnan sosiaalisen hierarkian portaissa ylöspäin, on hidas prosessi. Saattaa mennä toiseen, kolmanteen tai neljänteen polveen, ennen kuin nousukas kokee olevansa samalla viivalla kuin ylemmillä portailla jo pitkään olleet.

Samalla tavoin näyttää käyvän urheilussa. Voittamisen perinteen aloittaneet ja sitä pitkään jatkaneet näyttävät olevan aina vahvoilla, kun taas eturiviin pyrkivät tulokkaat saavat tehdä hartiavoimin töitä usean sukupolven ajan. Ja, mikä on olennaista, ne ovat jatkuvasti jotenkin perustaltaan heikoilla, vaikka näyttävät olevan vahvoilla.

Hyvä osoitus tästä oli Suomen lätkäjoukkueen häviö Kanadalle nyt sunnuntaina. MM-kiekkoa on pelattu vuodesta 1920, ja mestaruus oli Kanadalle 26:s. Ruotsi oli hopealla kolme kertaa ennen vuotta 1951, ja kahmi kultaa viisi kertaa ennen vuotta 1992. Silloin Suomi taas pelasi loppuottelussa ensi kertaa, ja on ollut sen jälkeen finaalissa kaikkiaan 10 kertaa. Kaksi kertaa on saatu mestaruus (1995 ja 2011), mutta 8 kertaa on jääty hopealle, kuten nytkin.

Nousukkaiden historia tuottaa osin kokemusperäisen, osin epäluuloisen ennusteen: jos me aluksi menestymme, se tuntuu johtuvan siitä, että vanhat voittajat pelaavat puoliteholla ja/tai järjestelevät sopivia strategisia asetelmia – ja vasta loppupeleissä ne rynnistävät täysillä ja osoittavat tulokkaille niiden todellisen paikan.

Karmein tämäntyyppinen kokemus Suomelle oli häviö Ruotsille vuoden 2003 MM-lätkän puolivälierässä. Suomi johti jo 5-1, mutta sitten Ruotsi tuli väkisin ja leikitellen, ja voitti lopulta 6-5.

Nyt päättyneissä MM-kisoissa kaikki näytti jo olevan toisin. Leijonat voittivat kaikki alkusarjan vastustajansa, pahimman eli Kanadan luvuin 4-0 ja tiputtivat Tanskan ja Venäjän pudotuspeleissä. Joukkue pelasi viileän rauhallisesti ja osoitti oppineensa taidoista olennaisimman, kyvyn tehdä maaleja. Kotimaan media jo kirjoitti, että suomalaiset pelkäävät edelleen koko ajan pahinta eivätkä ole vielä tottuneet ylivoimaiseen lätkäjoukkueeseensa, joka tekee mitä tahtoo.

Finaalissa sitten nähtiin Kanada, joka nyt tuntui esiintyvän pitkän voittohistoriansa mukaisessa ”oikeassa” hahmossaan, ylivoimaisena joka suhteessa – samalla kun Suomi putosi perinteiseen altavastaajan rooliinsa. Lähes koko ajan pelattiin vain yhtä maalia, ja suurinumeroisen tappion esti vain Suomen häikäisevän hyvä maalivahti. Tappion koko kuva tiivistyi tv-kuvaan, jossa turnauksen siihenastinen ehdoton sankari Patrik Laine istuu murheen murtamana jalat levällään jäällä.

Mutta. Lähes kaikki Suomen tehokkaimmat pelaajat olivat Patrik Laineen kaltaisia uuden sukupolven nuoria. Voi olla, että heidän mukanaan Suomen lätkäjoukkue siirtyy lopullisesti nousukkaista parhaaseen A-ryhmään.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *