Työttömyyden saavuttaessa huippulukemiaan Juha Sipilän hallitus päätti muodostaa osallistavan sosiaaliturvan mallin, jonka tavoitteena on palkan ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen. Asiaa selvittänyt Heikki Hiilamon työryhmä nosti esille idean osallistumistulosta, jossa muodostettaisiin aktiivisuuteen perustuva uudentyyppinen etuus pitkäaikaistyöttömille.

Selvityksen jälkeen hallituksen puolivälitarkastelussa osallistavan sosiaaliturvan kokeilu päätettiin suunnata aikuissosiaalityöhön.  Lisäksi päätettiin selvittää NEET-nuorten (nuoret, jotka eivät ole työssä tai opiskelemassa) määrän vähentämistä.

Sosiaalityön uudistamistarve

Tuoreessa kasvupalvelujen uudistamisesityksissä ehdotetaan, että työttömyysturvan toimeenpanoon liittyvät tehtävät siirrettäisiin tulevaisuudessa TE-toimistoilta työttömyyskassojen, Kelan ja maakuntien hoidettavaksi. Jos sosiaalityö sote-uudistuksessa siirtyy maakuntien vastuulle, on ilmeistä ja luontevaa, että sosiaalityö vastaa vaikeasti työllistettävien palveluista.

Sosiaalityön keinot pitkäaikaistyöttömyyden hoidossa ovat kuitenkin rajalliset. Käytössä on lähinnä kuntouttavan työtoiminnan kautta tapahtuva aktivointi. Esimerkiksi sosiaalihuoltolaissa (2014) edellytettävää rakenteellista sosiaalityötä kunnat eivät nykyisin pysty juuri tekemään.

Osallistava sosiaaliturva voisi kääntää kehityksen pyörän toiseen suuntaan, jos mahdollisuus käytetään oikein. Käynnissä oleva sosiaalityön pirstoutuminen on vältettävissä, jos sosiaalityössä kyetään uudistumaan ja tekemään vaikuttavaa työtä vaikeasti työllistyvien tilanteiden parantamiseksi.

Osallistavan sosiaaliturvan edellytykset sosiaalityössä

Osallistavan sosiaaliturvan kokeilu tulisi toteuttaa aikuissosiaalityössä tiiviinä koulutusta, tutkimusta ja käytännön toimintaa sisältävänä pakettina. Kokeilukunnissa on käynnistettävä sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien koulutus osallistavan sosiaalityön ja valtaistamisen toteuttamiseksi, jotta uudet työtavat saataisiin käyttöön.

Tämän jälkeen kokeilu kunnissa alkaisi niin, että sosiaalityöntekijät vastaisivat yli 500 päivää työttöminä olevien henkilöiden tarpeiden arvioinnin ja osallisuussuunnitelman tekemisestä (kuvio 1). Jo tarpeiden arvioinnissa osa asiakkaista saisi tilanteeseensa ratkaisun. Henkilö ohjautuu pois palveluista esimerkiksi työllistymisen tai opiskelujen alkamisen vuoksi.

Muille pitkään työttömänä olleille tehtäisiin osallistumissuunnitelma THL:n AVAIN-mittaria hyödyntäen.  Sosiaalityössä AVAIN-mittariin kirjataan henkilön tavoitteet ja ne osallistavat toimet, joihin asiakas ja työntekijä yhdessä päätyvät. AVAIN-mittarin avulla tavoitteisiin pääsy myös arvioidaan aina, kun osallistumissuunnitelmaa on tarpeen tarkistaa tai päättää.  On tärkeää, että kaikille asiakkaille tehdään myös terveystarkastukset, masennusseulat ja tarvittaessa myös työkyvyn selvitys. Näin ihmiset saadaan oikeiden palvelujen ja etuuksien piiriin.

AVAIN-arvioinnin ja terveystarkastusten perusteella asiakkaiden polut jatkuvat yksilöllisesti (ks. kuvio 1). Osa asiakkaista tarvitsee paljon palveluja ja esimerkiksi terveydenhuollollista hoitoa. Heille yhteiskunnan tuet ja etuudet muodostavat pääasiallisimman tulonlähteen. Heiltä edellytettävät toimet ovat pienimuotoisia ja osallistuminen vähäistä. Toiset pystyvät puolestaan osallistumaan enemmän. Henkilöllä saattaa olla esimerkiksi vapaaehtois- tai järjestökontakteja, joita voidaan hyödyntää osallistumisen suunnittelussa. Osallistavassa sosiaalityössä ihmiset voivat siirtyä niin sanotuista vahvoista tukitoimista kohti työllisyyteen ohjautuvia osallistavia toimia. Mahdollisuus on jättäytyä myös niin sanotulle passiivituelle, joka muodostuu nykyisinkin alennetusta perustoimeentulotuesta.

 

Kuvio 1. Asiakkaan liikkuminen osallistavan sosiaalityön mallissa.

Mikä muuttuu?

Erotuksena esimerkiksi TEOS-työryhmän (sosiaalihuollon työelämäosallisuutta tukevan lainsäädännön ja palvelujärjestelmän uudistamistarpeita arvioiva työryhmä) esitykseen osallistavan sosiaalityön mallissa on se, että asiakasta ei kategorisoida pysyvästi esimerkiksi osallistaviin toimiin, vaan hän voi liikkua joustavasti osallisuuden eri ulottuvuuksilla. Tukitoimien määrää voidaan lisätä tai vähentää yksilöllisen tilanteen mukaan.

Uutta on myös se, että sosiaalityöllä olisi nykyistä suurempi valta päättää siitä, millaisia osallistavia toimia asiakas tekee, siihen ei tarvita TE-toimen päätöstä. Esimerkiksi henkilöä ei voida velvoittaa ottamaan vastaan työtä, jos hänen työkuntonsa on arvioitu sosiaalityöntekijän ja muiden tarvittavien tahojen kanssa sellaiseksi, ettei hän kykene ottamaan vastaan työtä.

Mallissa sosiaalityötä kehitetään niin, että se sisältää sekä valtaistamista että huolenpitoa ja tukea silloin, kun asiakas niitä tarvitsee. Valtaistaminen tulee ymmärtää uudenlaisena työotteena, jossa asiakkaan tietoisuutta kehitetään, asiakkaita tuetaan saamaan valmiuksia toimia yhteiskunnassa ja haetaan myös aktiivisesti paikkoja, joissa asiakkaat ja työntekijät voivat yhdessä vaikuttaa työttömyyden vähentämiseen ja sen aiheuttamien vaikeuksien parantamiseen. Tähän työntekijät tarvitsevat koulutusta ja tukea.

Lopuksi

Vaikeasti työllistettävien, rakennetyöttömien ja muiden epätyypillisessä työmarkkina-asemassa olevien tilanteisiin kehitetään koko ajan uusia ratkaisumuotoja. Vain harvoissa toimenpidekokonaisuuksissa on mukana sekä yksilöön kohdistuvia uusia toimia että rakenteellisia, yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisia toimia, joiden avulla pyritään lisäämään osallisuutta ja työelämään siirtymistä. Lisäksi vain harvassa kokeilussa on mukana systemaattinen arviointi mittarilla, joka on kehitetty juuri kohderyhmän tarpeisiin.

Yleensä työllisyyden tukemiseen tarjotut toimenpiteet ovat kovin yksilökeskeisiä, työtöntä henkilöä rajoittavia ja sanktioivia. Nämä sudenkuopat on syytä huomioida ja pohtia, miten sosiaalityössä voidaan lisätä rakenteellisia toimia, joilla parannetaan vaikeassa työmarkkinatilanteessa olevien ihmisten tilanteita.

Sosiaalityön uudistaminen kytkeytyy koko sosiaaliturvajärjestelmän uudelleenmuotoiluun. Muutos edellyttää paitsi lainsäädännöllisiä ja rakenteellisia muutoksia, myös sosiaalityön saaman vallan uudelleenmäärittelyä ja asiakkaan vastuiden uutta tarkastelua. Uskon, että näin saadaan vähennettyä esimerkiksi pitkittynyttä toimeentulotuen tarvetta.

Mallin testaus antaisi tietoa myös siitä, väheneekö palvelujen ja etuuksien tarve. Hyötyä on luultavasti myös siitä, että sosiaalityön palveluita voidaan suunnata juuri niille, jotka palveluita eniten tarvitsevat.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *