Lasten kotihoito on taas herättänyt keskustelua, tällä kertaa Jyrki Kataisen aloitteesta. On mielenkiintoista, että aloite tulee kokoomuksen suunnalta, kun Ruotsissa, jonka malliin Katainen viittasi, päivähoitopainotteisuus ja huoli naisten työmarkkina-asemasta on ollut pitkään vahvasti vasemmistopuolueiden agendalla. Suomalaiset poliitikot eivät yleensä uskalla ottaa aiheeseen kantaa, koska keskustelussa muutosehdotukset leimataan helposti kylmiksi ja lapsivastaisiksi.

Vaikka kotihoidon tuessa ja laajemmin lasten hoidossa kotona on kyse myös kansantaloudesta, se on mitä suurimmassa määrin tasa-arvokysymys. Nykyinen järjestelmä ylläpitää naisten ja miesten välistä palkkaeroa ja sukupuolittunutta työnjakoa, mutta se lyö kiilaa myös enemmän ja vähemmän koulutettujen naisten samoin kuin perheiden välille.

Kotihoidon tuen käyttäjistä yli 90 % on naisia. Kotihoitojaksot pätkivät naisten työuraa ja jättävät jälkeen palkkakehityksestä. Myös tuleva eläke jää pienemmäksi. Koska tuki on pieni, korostuu toisen vanhemman, yleensä siis isän työssäkäynti. Pienten lasten isät tekevätkin eniten ylitöitä ja saavat olla entistä vähemmän aikaa lastensa kanssa. Ja toisin päin, lapset saavat olla vähemmän isiensä kanssa.

Jos käy niin, kuten yhä useammalle käy, että pari päätyy eroon, lapset menevät usein äidille, hänestähän on tullut kotihoidon myötä lasten ensisijainen kasvattaja. Isät jäävät helposti kakkoseksi huoltajuuskiistoissa. Kotihoidon pätkimä äidin työura taas nostaa yksinhuoltajaperheen köyhyyden riskiä. Näistä naisista tulee helposti myös köyhempiä eläkeläisiä, kun eläkettä on kertynyt vähemmän eivätkä he jaa taloutta entisen puolison kanssa.

Mitä pidempi kotihoidon jakso on, sitä vaikeampi on päästä takaisin työelämään. Yli 40 prosenttia pitkään tukea käyttäneistä päätyy työttömäksi, ja suurella osalla heistä työttömyys jatkuu useita vuosia. Pidempiä vapaita pitävät useammin vähemmän koulutetut. (Aikalainen 9.4.2010.) Äidin määräaikainen työsuhde ennen lapsen syntymää selittää myös eniten pitkää kotihoidon tuen jaksoa. Perhevapaalla olevan naisen palkka jää sitä enemmän jälkeen, mitä pidempään hän on perhevapaalla. (Salmi & Lammi-Taskula 2010.)

Pitkä kotona olo kasaa syrjäytymistekijöitä lapsen kehityksenkin kautta. Iso-Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan 2–3-vuotiaana aloitettu päivähoito parantaa lasten älyllistä kehitystä ja sosiaalisia taitoja verrattuna myöhemmin aloittaneisiin. Päiväkodin positiivinen vaikutus korostuu heikommassa asemassa olevien lasten kohdalla.

Eikä ole kyse vain lasten hoidosta. Mikäli äiti käyttää kaikki vanhempainvapaat, kotityöt eriytyvät sukupuolen mukaan enemmän kuin perheissä, joissa isä käyttää osan vapaista. Kyse ei myöskään ole vain äitien työurista. Kun työnantajat välttelevät nuorten naisten palkkaamista tai palkkaavat heitä mieluummin määräaikaisiin työsuhteisiin, tästä kärsivät kaikki nuoret naiset.

Tasa-arvon näkökulmasta kotihoidon tukea ja kaikkia lastenhoidon käytäntöjä on siis muutettava. Tämä ei tarkoita, ettei lapsia saisi lainkaan hoitaa kotona. Hoidon pituutta on kuitenkin syytä miettiä ja on tuettava hoivavastuun jakautumista molemmille vanhemmille.

Muutosehdotuksia:

  • Kotihoidon tuki jaetaan vanhemmille esimerkiksi niin, ettei yksi vanhempi voi käyttää tukea kerrallaan tiettyä aikaa pidempään (vrt. vanhempainvapaan 6+6+6-malli)
  • Vanhempainvapaasta pidempi (6+6+6-malli) ja/tai kotihoidontuesta lyhyempi, mutta suurempi tuki per kuukausi
  • Osa-aikainen kotihoidontuki yhdistettynä osa-aikaiseen päivähoitoon. Samalla tuen korottaminen, että osa-aikaisuus olisi kannattavaa.
  • Osa-aikatöitä ja joustavia käytäntöjä nimenomaan perheen ehdoilla sekä mies- että naisvaltaisilla aloilla. Jos ei perheen ehdoilla, joustavuus ja osa-aikaisuus saattaa jopa lisätä työhön käytettyä aikaa.

Kirjoittaja on Yhteiskuntapolitiikka-lehden harjoittelija ja sosiologian pääaineopiskelija Tampereen yliopistossa.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *