Voi Mauri Pekkarista!

Kun Kuntaliiton ruotsinkielisen toiminnan johtaja Kristina Wikberg 12.10 2011 aloitti Laukaan kylpylähotellin seminaarissa puheenvuoroa, jonka aihe on jo jäänyt pois keskusteluista, Pekkariselta pääsi: ”Saanks mä tulla sun ryntäitä?”.

Pekkarinen on hyvin julkinen ja ainakin minun tiedoillani aiemmin ryvettymätön henkilö. Media riehaantui. Ei suinkaan silloin, kun tämä tapahtui, vaan kun alkoi näyttää siltä, että jutun käsittely tuottaa jotain mehukasta.

Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Maia Fandi oli nimittäin syyttänyt Pekkarista ”naista halventavasta ja seksuaalisviritteisestä puhetavasta”, johon Pekkarinen oli vastannut kiistämällä syytteet. Tarkemman tarkastelun jälkeen hän joutui myöntämään rynnäs-sanan käytön.

Erityisesti iltapäivälehtien yritys oli kova: ”Ronski heitto naisjohtajan rinnoista. Pekkarisen puheista kohu – Vaimo pohtii seurauksia” (Ilta-sanomien kansi 27.10.2011).

Jollainhan sitä iltapäivälehtienkin on elettävä. Tuntuu silti sekä pahantahtoiselta että asiattomalta väittää, että ”vaimo pohtii seurauksia”. Jutussa käy ilmi, että vaimo pohtii seurauksia siksi, että toimittaja on kysynyt asiasta. Hän pohtii seurauksia näin: ”Meidän elämäämme tämä ei vaikuta, mutta harmittaa jos lapsenlapsille tulee tästä jotain koulussa.”

Yleinen mielipidekin tuntuu olevan  enimmäkseen Pekkarisen puolella. Esimerkkejä: Keskisuomalaisen lukijakyselyyn 26.10.2011 vastanneista 2054 lukijasta 80 prosenttia oli sitä mieltä, että ”Mauri Pekkarinen ei loukannut naisia”. HS:n Jyrki Räikkä (HS kulttuuri 28.10. 2011) puolestaan epäili, että uutinen liittyisi pikemminkin Ylen rahoitusratkaisuihin kuin haluun keskustella poliittisesti epäkorrektista kielenkäytöstä. Samana päivänä ”monistakin politiikan asiakysymyksistä” Pekkarisen kanssa yhteen ottanut Tuija Brax heittäytyi puolustamaan Pekkarista erityisesti iltapäivälehdiltä (http://suomenkuvalehti.fi/ 28.10.2011).

Julkisen keskustelun seuraamisen lisäksi olen viime päivinä keskustellut tapauksesta sekä töissä että perheeni ja ystävieni kanssa. Kukaan  ei ole pitänyt möläytystä vakavana.

Onko kohu sitten turha? Ei missään tapauksessa.

Kuten Tuija Braxkin esitti, on asiatonta myydä sillä iltapäivälehtiä. Lisäksi jaan Braxin näkemyksen siitä, että ainakaan tämä tapaus ei riitä osoittamaan Pekkarista erityisen seksistisesti käyttäytyväksi.

Sen sijaan uskon vakaasti, että tapauksen ja sitä seuranneen kohun johdosta on käyty hyviä keskusteluja. Kukaan ei nimittäin tähän mennessä ole pitänyt ryntäiden mainitsemista hyvänä saatteena alkavalle puheenvuorolle.

Kohu on johtanut ainakin minut seuraavien kysymysten äärelle:

Ylen tallentamassa pätkässä Pekkarisen vitsailua säestävät hörähdykset. Tarkemmassa tarkastelussa kaikki, vitsailija itse mukaan lukien, ovat olleet sitä mieltä, ettei huumori ollut onnistunutta. Kysymys kuuluu: miksi läsnäolijat sitten nauroivat?

Toiseksi, tapaus on varmasti saanut muitakin pohtimaan, mitä sitten olisi pitänyt tehdä tai sanoa. Toivon, että muidenkin kuin HS yleisönosastolla (28.10.2011) melontakurssin käytäntöjä ansiokkaasti esitelleen Jaakko Mäkikylän mielessä on kehittynyt vaihtoehtoisia toimintatapoja. Näihin toivottavasti sisältyy luvan pyytäminen ennen kuin henkilöön kosketaan (mihin Pekkarinenkin kyllä pyrki) mutta myös se, ettei koskemisesta vitsailla

Lopuksi ehdotan vielä seuraavaa toimenpidettä. Hankitaan jostain kolmen naisen loppuvuoden palkka ja yksi ruusuke. Perustetaan Naisten asema työelämässä 2010-luvulla tiedonjulkistamispalkinto. Nobelin rauhanpalkinnon näyttämällä tavalla jaetaan se kolmeen,  seuraavasti:

Jaettu ensimmäinen sija I (palkinto: rahaa): ”Miesten kanssa duunissa. Naisten kertomuksia työelämän syrjinnästä” -teoksen koonneelle Krista Kinnuselle. Teoksen tekstit ovat omakohtaisia ja itse kirjoitettuja. Ne ovat vähemmän sujuvia kuin iltapäivälehden jutut, eikä niistä  saa juorumateriaalia:  kertojaa, häiritsijää tai työpaikkaa ei voi tunnistaa.  Teoksen tarinoissa naisilta ei kysytä ennen kuin heihin käydään käsiksi, eikä palkankorotukselle sopivaa aikaa tule koskaan.

Jaettu ensimmäinen sija II (palkinto: rahaa): Maia Fandille metelin nostamisesta.

Jaettu ensimmäinen sija III (palkinto: rahaa): Kristina Wikbergille kiusallisen julkisuuden kestämisestä.

Lohdutuspalkinto (ruusuke): Mauri Pekkariselle keskustelun herättämisestä ja kunnioittavasta suhtautumisesta arvostelijoihin.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *