Kalenterissani lukee joka viikolle oma mietelause. Tammikuussa Mark Twainin ajatus muistutti monille tutusta ja vaikeasta asiasta: ”Ei ole mikään konsti lopettaa tupakointia. Näin voin sanoa, sillä olen tehnyt sen tuhansia kertoja”.

Tämä miete tuo esiin yhden syyn sille, miksi sähkösavukkeet ovat aiheuttaneet kiistoja tupakoimattomuuden edistämisen parissa toimivien asiantuntijoiden keskuudessa. Tuotteet nähdään toisaalta potentiaalisesti kansanterveyttä parantavina, toisaalta mahdolliset uhat koetaan suuriksi. Keskustelu sähkösavukkeista jakaa asiantuntijoiden mielipiteet, vaikka päämäärä kaikilla on sama: tupakoinnista aiheutuvien haittojen ehkäisy ja vähentäminen. Sähkösavukkeet näyttäytyvät ympäri maailman hyvin haastavana terveyspoliittisena ilmiönä, ja tietoon perustuva päätöksenteko ei varmasti ole ristiriidatonta ‒ tietoa kun on vasta hyvin rajallisesti saatavilla.

”Tyhmät ja kuolleet eivät koskaan muuta mielipidettään”

…on James Russell Lowell (viikko 2) lausunut. Sähkösavukekeskustelu perustuu vielä nykyisin suurelta osin mielipiteille tutkimustiedon vähäisyyden ja heterogeenisyyden vuoksi, mikä on syytä huomioida keskustelua seuratessa. Keskustelu näyttää keskittyvän tiettyjen teemojen ympärille, joista mielestäni tärkeimpiä esittelen alla. Lista ei ole täydellinen, vaan sen tarkoituksena on tarjota kurkistusikkuna tiettyihin osin päällekkäisiinkin teemoihin, joiden parissa niin asiantuntijat kuin (toivottavasti) poliittisia päätöksiä tekevät kamppailevat tällä hetkellä.

1.    Tuntemattomat terveysvaikutukset: väestö- vs. yksilötaso

Keskeisin kysymys sähkösavukekeskustelussa liittyy tutkimusten yksilö- ja väestötason vaikutusten tulkintaan. Yksi suurista kysymyksistä on, auttavatko tuotteet tupakoinnin lopettamisessa vai eivät. Tähänastiset tulokset ovat kovin epävarmoja ja osin ristiriitaisia, ja katsausten pohjana olevien tutkimusten laatu pääosin heikkoa (ks. esim. McRobbie ym. ja Kalkohran & Glantz). Tuloksia, joiden mukaan sähkösavukkeiden käyttäjät raportoivat päässeensä irti tupakasta tai terveytensä parantuneen, ei pidä väheksyä. Tupakkatuotteiden käytön lopettaminen – keinolla millä hyvänsä – parantaa yksilön terveyttä aina. Sähkösavukkeiden käytön vaikutusta tupakoinnista lopettamiseen ei väestötasolla ole kuitenkaan osoitettu.

Tähän teemaan liittyy myös aktiivinen tutkimus- ja asiantuntijatiedon kyseenalaistaminen: Keillä on oikeus tehdä tulkintoja tutkimuksista ja ilmiöstä ylipäänsä? Mikä on riittävä näyttö haitoista tai haitattomuudesta? Kokemus- ja asiantuntijatiedon ristiriita liittyy tietysti nykyisen informaatiotulvan aikana moneen muuhunkin ilmiöön, kuten ravitsemukseen tai rokotteisiin.

2.    Nuorten suojelu: tupakka- vs. nikotiiniriippuvuus

Miten nuoret omaksuvat sähkösavukkeiden käytön ja miten se vaikuttaa tupakointiin ja nikotiinituotteiden käytön yleisyyteen? Sähkösavukkeiden kannattajat esittävät, että sähkösavukkeita kokeilevat nuoret ovat niitä nuoria, jotka muuten kokeilisivat tupakkaa – nyt heille vain on tarjolla haitattomampi vaihtoehto. Nuoria suojellaan tällöin nimenomaan tupakan haitoilta. Sähkösavukkeiden tiukempaa sääntelyä tukevat sen sijaan näkevät jokaisen mitä tahansa nikotiinituotetta kokeilevan nuoren mahdollisena uutena nikotiinin pitkäaikaiskäyttäjänä. Tällöin painotetaan nuorten suojelua sekä nikotiini- että tupakkariippuvuudelta.

3.    Riippuvuuden asema yhteiskunnassa: säännelty vs. sallittu

Minkälainen riippuvuus nähdään hyväksyttynä yhteiskunnassa? Onko riippuvuus sallittua vai pohjautuuko yksilöiden arvostus tiukan askeettiselle elämälle, jossa repsahdukset ovat merkkejä elämänhallinnan pettämisestä? Osa asiantuntijoista suhtautuu nikotiiniriippuvuuden ehkäisyyn löyhemmin, osa taas yhtä tiukasti kuin tupakkariippuvuuden ehkäisyyn. Suomessa tupakkapolitiikan tavoitteeksi asetettaneen tupakkatuotteiden ohella nikotiinituotteiden (käytännössä sähkösavuke) käytön loppuminen. Myös Suomen allekirjoittama kansainvälinen tupakkapuitesopimus velvoittaa jäsenmaita tupakkariippuvuuden ohella nikotiiniriippuvuuden ehkäisyyn. Tämä vastannee kysymykseen riippuvuuden asemasta Suomen tupakkapolitiikan osalta, mutta miten on asian laita mediassa tai kansalaiskeskustelussa?

4.    Terveyspolitiikan kohderyhmä: erityisryhmä vs. enemmistö

Keitä terveys- ja tupakkapolitiikan tulee ensisijaisesti palvella? Tupakoijat ovat riskiryhmä mutta tupakoimattomat valtaosa väestöä. Halutaanko tupakoimattomia altistaa sähkösavukkeiden ”passiiviselle” käytölle? Miten tupakoijien käy, jos sähkösavukkeiden sääntely tiukkenee ja mahdollisuudet niiden käyttöön rajoittuvat? Valitaanko nyt enemmistön ehdoilla tiukempi sääntely, jota voidaan tarvittaessa myöhemmin löyhentää, vai annetaanko tuotteiden tulla minimaalisella sääntelyllä markkinoille ja tiukennetaan tarvittaessa nyörejä myöhemmin?

5.    Tupakoinnin ”renormalisaatio”: faktaa vs. fiktiota

Sähkösavukkeisiin kielteisesti suhtautuvat esittävät, että sähkösavukkeiden käytön yleistyminen voi tehdä tupakoinnin jälleen kulttuurisesti hyväksytyksi. Sähkösavukkeiden kannattajat kuitenkin esittävät, että tupakointi on vähentynyt koko ajan sähkösavukkeiden markkinoille tulon jälkeen, minkä vuoksi renormalisaatio-teesille ei löydy tukea.

Sähkösavukkeiden markkinoinnissa on käytetty hyvin samankaltaista kuvastoa kuin tupakkamainonnassa, mikä on osittain tuonut savukkeet enemmän esille yhteiskunnassa. Tupakoinnin näkeminen elokuvissa lisää nuoren tupakoinnin riskiä. Ovatko sähkösavukkeet tässä suhteessa erilaisia? Sähkösavukkeiden käyttäjissä on korkean profiilin julkkiksia, joiden esimerkki nuorille voi olla merkittävä.

”Yrittäminen on ensimmäinen askel epäonnistumiseen”

… tulkitsee viikon 38 mietelauseen tarjoaja Homer Simpson. Vaikka näin pessimistinen ei tarvitse olla, jää tässä hetkessä tehtyjen terveyspoliittisten päätösten vaikutus kansanterveydelle nähtäväksi. Monia sudenkuoppia mutta myös monia onnistumisen mahdollisuuksia on tarjolla. Sähkösavukkeiden käytön mahdolliset uhat ja hyödyt tunnistetaan ja ajan myötä kertyvä tutkimusnäyttö antaa tulevaisuudessa perusteet paremmalle tietoon pohjautuvalle päätöksenteolle.

Onkin tärkeää, että myös Suomessa tutkitaan tulevaisuudessa sähkösavukkeiden käyttöä ja sen vaikutuksia. Täten kollektiivisesti jaettu päämäärä – tupakoinnin haittojen ehkäisy – voi nousta nykyistä vahvemmin keskusteluissa esiin ja kiistoihin on mahdollista löytää entistä paremmin ratkaisuja.

*Uusimmassa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistiin tutkimus Ruokolainen O, Ollila H, Sandström P & Heloma A. Kiistanalainen sähkösavuke – käytön yleisyys, muutokset ja taustatekijät. Yhteiskuntapolitiikka 81, 1/2016.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *