Raimo Ilaskivi (s. 1928) on kokoomuksen pitkäaikainen vaikuttaja: kansanedustaja, Helsingin pitkäaikainen kaupunginjohtaja, puolueensa presidenttiehdokas 1994, europarlamentaarikko ja yhä edelleen aktiivinen poliittinen keskustelija. Ilaskiven poliittista uraa on leimannut vahva markkinatalouden puolustaminen.

Viime aikojen tapahtumien johdosta Ilaskivi on nyt joutunut tekemään linjaansa kuitenkin selkeän rajauksen (blogissaan Uusi Suomi -nettilehdessä 28/2):

”Surullinen olen jo muutaman vuoden ajan ollut seuratessani otsikoita, jotka ovat heittäneet yhä tummempia varjoja markkinatalouden ylle. Ja johtopäätöksenkin olen vetänyt. Markkinavoimat ovat tunkeneet alueille, jonka ei pitäisi olla niitten toimintakenttänä. Tarkoitan yhteiskunnan keskeisiä peruspalveluita, kuten sosiaalipalveluita tietyin rajauksin. Palveluita erityisesti niille, jotka eivät omia etujaan asiakkaina, yksityisten yritysten palvelutuotantoon siirrettyinä, pysty valvomaan. Tällaisia ovat ennen muuta lapset ja vanhukset, päiväkodit ja erimuotoiset vanhusten hoitolaitokset palveluntuottajina.”

Ja juuri näitä hoitolaitoksia

”markkinatalouden periaattein toimivat suuret, kansainväliset yritykset ovat pyrkineen valtaamaan. Miksi? Ei toki hyväntahtoisuuttaan vaan sen vuoksi, että ovat nähneet näissä sektoreissa houkuttelevan mahdollisuuden tehdä voittoa, esim. osinkoihin tai takuukorkoihin sisällytettyä tuottoa omistajilleen. Ja – valitettavasti – korkean tuoton turvaamiseksi keskeiseksi tuotannontekijöitten alentajiksi ovat osoittautuneet palkkakustannukset; itse palkkatasosta tai sitten henkilöstön pätevyydestä tai määrästä tinkien.”

Tätä kautta Ilaskivi päätyy perimmäisen kysymyksen äärelle:

”Onko julkinen, sosiaalinen palvelutalous ylipäätään sektori, jossa on tai saa olla elintilaa markkinavoimille, jotka toimivat aivan erilaisten periaatteitten mukaan kuin sosiaalinen palvelutalous? Vastaus on tapahtumien perusteella selvästi kielteinen. Olkoon markkinataloudella oma roolinsa mm. tuotannon ja jakelun piirissä, mutta hoitakoon julkinen valta ne palvelut, jotka ovat selkeimmin ihmisläheisiä. Se voi rekrytoida sellaisen henkilöstönkin, joille ihmisten, niin nuorten kuin vanhojen, palvelu on kutsumustyötä ja josta on myös maksettava tehtävänmukainen palkka”.

Raimo Ilaskivi pelkistää kuvion tavalla, jonka jokainen rehellinen kansalainen voi varmasti ymmärtää ja hyväksyä – puoluekannasta riippumatta. Ja juuri eilen (3/3) uutiset kertoivat, että Saksassa on suurta tyytymättömyyttä pääomasijoittajien omistamien johtavien vanhuspalveluketjujen toimintaan, aivan samoista syistä kuin Suomessa.

Olisiko tuleva uusi hallitus kypsä tekemään sosiaalisen palvelutalouden suhteen radikaaleja rakenneuudistuksia?

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *