Nykyaika heittää aikalaistarkkailijoille, asiantuntijoille, toimittajille, tutkijoille, melkoisen haasteen: internetin välityksellä aukeavat lukemattomat virtuaaliset areenat. Tässä mielessä todellisuus on laajentunut eikä perinteisen tiedonvälityksen kautta aukea kuin pala kokonaisuutta. Kansalaisille ajankohtaisten keskustelujen seuraaminen laajentuneessa todellisuudessa on lähes mahdoton tehtävä. Harvoilla on mahdollisuus viettää useita tunteja päivässä seuraten blogien, keskustelupalstojen ja facebook-päivitysten jatkuvaa virtaa. Yhteiskunnallinen keskustelu näyttääkin nousevan yhä useammin sellaisista uumenista, jotka ovat suurelle osalle väestöä tuntemattomia – usein myös monille asiantuntijoille.

Millaisena näyttäytyy facebook-päivityksestä nouseva kohu sellaiselle ihmiselle, joka ei käytä ”naama-kirjaa” tai tiedä mitään sen toimintalogiikasta? Mikä on Twitter ja sieltä printtimediaan nousevan tiedon merkitys? Millaisen arvon tai merkityksen saa ansiokas bloggaus, josta nousee aihe illan ajankohtaisohjelmaan ja seuraavan päivän lööppeihin? Ehkä tärkein kysymys on se, kuinka erilaisia ja toisistaan erkanevia tulkintoja syntyy internetistä ”perinteiseen” todellisuuteen siirtyvillä kommenteilla, keskusteluilla ja uutisilla?

Tutkijan näkökulmasta erkanevat todellisuudet ovat monin tavoin haastavia. Mikäli haluaa pysyä ajan tasalla tärkeistä yhteiskunnallisista prosesseista, täytyy seurata sekä lukusia uusia että perinteisiä foorumeita. Jos jättäytyy sivuun esimerkiksi facebookin tai blogien maailmasta, on vaikea ymmärtää niistä nousevia uutisia. Kun Homma-foorumista tuli Perussuomalaisten nousun myötä yleinen uutisaihe, oli todella hämmästyttävää huomata, kuinka harva kollega oli itse asiassa käynyt seuraamassa keskusteluja. Silti lähes jokaisella oli selkeä näkemys foorumin keskusteluista. Samankaltaisia internetistä nousseita kestokeskustelunaiheita ovat viime vuodet pullollaan. Niiden kaikkien erityispiirre on sama: alkuperäinen lähde on kaikkien ulottuvilla muutamalla napin painalluksella, mutta yhteiskunnallinen keskustelu käydään kuulopuheiden ja iltapäivälehdistä luettujen tietojen varassa. Syntyy klassinen rikkinäinen puhelin -efekti, jossa alkuperäinen bloggaus, kirjoitus, keskustelu tai päivitys irtoaa täysin sen kehyksistä ja kontekstista.

Suurin voittaja tällaisessa ”lähdekritiikittömässä” yhteiskunnallisessa keskustelussa ovat iltapäivälehdet, jotka rakentelevat milloin mistäkin aivopierusta uutisen. Merkityksellisen ja merkityksettömän eroa on vaikea tunnistaa. Toimittajien on äärimmäisen helppo lähteä ”kalaan” internetiin. Joku jollain tavalla tunnettu henkilö on aivan varmasti sanonut jotakin tyhmää, epäkorrektia, epäeettistä tai kuohuttavaa jollain foorumilla. Jokapäiväinen kohu-uutinen on aina taattu. Mediaa ei voi pelkästään syyttää tällaisen erilaisten todellisuuksien tuomien mahdollisuuksien hyväksikäytöstä. Liian moni asiantuntija ja tutkija on jättäytynyt kuka mistäkin syystä internet-maailmojen ulkopuolelle. Pikemminkin he ovat osa sitä massaa, joka reagoi useiden välikäsien kautta saamaansa tietoon moraalisella närkästyksellä tai ”sofistikoituneella” analyysilla.

Olen itse pyrkinyt seuraamaan ajankohtaisia keskusteluja niin perinteisillä areenoilla kuin uusilla foorumeilla. Työtapa on äärimmäisen työläs ja aikaa vievä. Paljon jää lukematta ja näkemättä, mutta yhteiskunnallisen keskustelun suuria linjoja pystyy seuraaman suhteellisen ajantasaisesti. Työtavan kääntöpuolena on se, että joka ilta täytyy viettää muutama tunti aikaa internetin lukuisilla agoroilla. On kuitenkin paljon kevyempiä tapoja pysyä jyvällä ja välttyä tutkijana puhumaan puista metsän sijaan.

Mainitsin edellä esimerkkinä Homma-foorumin ja sen keskustelut. Olin ennen ”kohujen jatkuvaa sarjaa” käynyt lukemassa useaan otteeseen keskusteluja. Pidin tutkijana tärkeänä ymmärtää sitä, mitä, mistä ja millaisella sävyllä foorumilla vaihdetaan ajatuksia ja näkemyksiä. Löysin paljon poliittisesti kiinnostavaa ja vielä enemmän sellaisia ajatuksia, jotka ovat perinteisen median aikaan jääneet näkymättömiin. Päällimmäisenä itseäni jäi tuolloin askarruttamaan se, miksi suomalaisten syvissä riveissä on niin paljon pelkoa ja vihaa erilaisuutta kohtaan. Samalla pidin hyvänä sitä, että löysin sellaisen paikan, jossa voin seurata näiden ihmisten logiikkaa ja mielipiteenmuodostusta.

Pian visiittieni jälkeen Homma-foorumin keskustelut nousivat mediaan. Aiheeseen törmäsi kaikissa lounaspöytä- ja kahvitaukokeskusteluissa. Keskustelut olivat kuitenkin kummallisia, sillä niissä puhuttiin Hommasta mediavälitteisin tiedoin. Koska kävin suurimman osan keskusteluista erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa, ei hämmästys perinteisen lähdekriittisyyden lähes täydellisestä puutteesta voinut olla ärsyttämättä. Usean ihmisen närkästys ja moraalipaniikki nousivat yksittäisistä mediaan tuoduista puheenvuoroista, vaikka keskusteluihin olisi voinut itse kukin tutusta oman työpöytänsä äärestä erittäin helposti. Aiheessa olisi päässyt paljon syvemmälle, sitä olisi voinut ymmärtää laajemmin ja tuoda keskusteluun ”aiheellista” huolta sen sijaan, että moraalipaniikin veturina olivat ihmisten primäärilähteinä toimineet Iltalehden verkkosivut. Nyt tuli paljon huteja, vääriä analyyseja ja purnausta toissijaisista asioista – kuten yksittäisistä kommenteista – kuin laajemmin suomalaista yhteiskuntaa jäytävästä erilaisuuden sietämisen ongelmasta – piilevästä rasismista. Jokainen Homman sivustolla tai vastaavan kaltaisilla keskustelufoorumeilla käynyt oli jo kauan tiennyt uudenlaisen kriittisen massan mobilisoitumisen ja siitä perin kapeakatseisesta maailmankuvasta, joka teki tuloaan yhteiskunnalliseen julkisuuteen. ”Jytky” oli osin yllätys, mutta eivät sen taustalla lymyävät ajatukset, ennakkoluulot ja ideologiat.

Nykyään puhutaan paljon tiedon pirstaleisuudesta ja sen hallinnan vaikeudesta. Puheissa on vinha perä. Harvalla on aikaa ja halua pyöriä netissä tunteja päivässä seuraten erilaisia keskusteluja ja blogeja. Internet ei kuitenkaan ole mikään musta-aukko. Päinvastoin. Koskaan aiemmin yhteiskunnallisen keskustelun ainekset eivät ole olleet näin helposti saatavilla. Ei liene kohtuutonta peräänkuuluttaa ainakaan yhteiskuntaa ammatikseen seuraavilta myös internet-aikana lähdekriittisyyttä ja ilmiöiden alkuperäislähteisiin tutustumista. Julkinen keskustelu, asiantuntijakommentit ja kansalaisten todellisuuskäsitykset karkaavat muutoin täysin hallitsemattomasti erilleen toisistaan. Kaikki puhuvat eri asioista puhuessaan samasta asiasta.

Tämä asia ei ole mitenkään vähäpätöinen. Esimerkiksi Jyväskylässä tapahtuneen ääriaineksen iskun ideologisista motiiveista ja sitä edeltäneestä uhosta on ollut internetissä signaaleja näkyvissä jo pidemmän aikaa. Nyt tapahtumaa ällistellään, ikään kuin kyseessä olisi aivan uusi ja tuntematon ilmiö.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *