Maria Guzenina-Richardson piti perjantaina (12/10) lehdistötilaisuuden erityisesti venäläisille toimittajille kuumasta huostaanottokohusta. Paikalla oli myös Itar-Tassin toimittaja Julia Andrejeva, jota tilaisuuden jälkeen haastatteli samana päivänä nettilehti Uuden Suomen toimittaja Maija Vehviläinen.

”Olen hyvin onnellinen siitä, että Suomi on lopulta alkanut puhua asiasta”, Andrejeva sanoo ja kehuu ministeriä avoimuudesta ja hyvästä venäjän kielestä. Ministeri myönsi auliisti, että kaikkien maiden viranomaisissa on eritasoista valmiutta ottaa huomioon muualta muuttaneiden erityispiirteet.

Andrejevan mukaan venäläisen median reaktiot Vantaalla tapahtuneeseen huostaanottoon eivät johdu huonoista suhteista Suomeen tai negatiivisesta Suomi-kuvasta. Venäläisperheistä kannetaan aitoa huolta ja tähän asti käytettävissä ollut tieto on ollut riittämätöntä.

Suomessa on ihmetelty, miksi venäläinen media kuuntelee niin herkästi dosentti Johan Bäckmania. Jos tietoa ei muualta saa, on Andrejevan mukaan helppo kääntyä sellaisen henkilön puoleen, joka on valmis kommentoimaan.

Andrejevan haastattelu nostaa esiin kysymyksiä. Venäläislasten huostaanottokiistat ovat olleet kuumia uutisia jo pitkään. Oliko perjantainen lehdistötilaisuus tosiaan ensimmäinen, jossa Suomi yritti kertoa oman politiikkansa perusteita venäläismediaan päin? Jos oli, miksei sujuvasti venäjää puhuva Guzenina-Richardson ole aiemmin osoittanut aktiivisuutta? Edelleen: Julia Andrejeva kertoo olevansa ainoa – siis ainoa – Helsinkiin rekisteröitynyt venäläistoimittaja. Onneksi hän on olemassa. Miten mahtaa olla toisin päin: onko YLEllä, Hesarilla tai muulla medialla enää ollenkaan kirjeenvaihtajia Venäjällä? Kuinka huonossa jamassa naapurusten mediasuhteet nykyisin oikein ovat?

Uuden Suomen haastattelun lopuksi Andrejevalla on ällistyttävä ehdotus, jolla viestintä Venäjälle päin voisi parantua huomattavasti:

”Johan Bäckman osaa venäjää erittäin hyvin, hän ymmärtää erinomaisesti venäläistä mentaliteettia ja on venäläisessä mediassa kuin kala vedessä. Bäckmanin taidot pitäisi valjastaa järkevään käyttöön. Jos Bäckman olisi maabrändikomission pr-johtajana, Suomeen tulisi 50 miljoonaa venäläisturistia vuosittain, Andrejeva sanoo nauraen – mutta vakuuttaa olevansa tosissaan.”

Jos Bäckman ei ole kiilusilmäinen isänmaanpetturi tai peräti FSB:n agentti – molempia on suomalaisessa mediassa epäilty – vaan kuumakallemainen vähemmistön oikeuksia puolustava aktivisti, Andrejevan ehdotus kannattaisi ehkä ottaa vakavasti. Taustat ovat tarkistettavissa. Pitäisikö Marian sen jälkeen kutsua Johan rehelliseen kahdenkeskiseen keskusteluun?

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *