Maailmassa on tänä päivänä enemmän nuoria kuin koskaan aiemmin. YK:n väestörahasto UNFPA:n mukaan 10–24-vuotiaita on 1,8 miljardia, ja nuoren ikäryhmän on arvioitu kasvavan vuoteen 2050 mennessä kahteen miljardiin. 17 kehitysmaassa yli puolet väestöstä on alle 18-vuotiaita. Samaan aikaan kuin lähes 90 prosenttia maailman nuorista asuu globaalin etelän kehitysmaissa, julkinen nuoria koskeva keskustelu Suomessa rajautuu etupäässä maamme nuoriin. Globaalin etelän nuoriso jää marginaaliseksi aiheeksi, ja köyhyys, väkivalta sekä muut nuoriso-ongelmat uhkakuvineen peittävät alleen nuorten arkielämän monisyisyyden. Julkisen keskustelun ohella suomalainen yhteiskuntatiede on globaalisti epätasapainossa. Globaalin etelän omaleimaiset yhteiskuntailmiöt sekä globaalin etelän ja pohjoisen väliset suhteet jäävät turhan usein syvällisen tieteellisen tarkastelun ulkopuolelle.

Väestövinouma on tosiasia sekä globaalissa pohjoisessa että etelässä. Siinä missä Suomen ja laajemmin Euroopan poliittinen huoli kohdistuu eurooppalaisen väestön ikääntymiseen, kehitysmaissa nuoren ikäryhmän kasvu herättää huolta. Yhteiskunnalliset olosuhteet ja nuoriin kohdennetut poliittiset satsaukset vaihtelevat rajusti globaalissa pohjoisessa ja etelässä. Nuorten kansalaistoiminnan potentiaali uhkaa kuitenkin jäädä vinoutuneen sukupolvipolitiikan reunamille eri puolilla maapalloa. Olipa nuorten väestöryhmä suhteellisen suuri tai pieni, tutkimukset osoittavat sukupolvien välisen solidaarisuuden olevan nuorten näkökulmasta hauras ja epäoikeudenmukaisen kohtelun olevan nuorten arkipäivää. Viimeisimmän Nuorisobarometrin mukaan yli puolet suomalaisnuorista (55 %) kertoi kokeneensa syrjintää elämänsä aikana. Vastikään Nobel-palkinnon saaneen Tunisian nuoret kokivat olevansa ratkaisevassa asemassa vuoden 2011 vallankumouksen aikoina, mutta sittemmin nuorten mahdollisuudet yhteiskunnalliseen osallisuuteen ovat huomattavasti kaventuneet.

Globaali muuttoliike tasoittaa osaltaan maapallon epätasaista väestörakennetta. Liikkeellä ovat erityisesti lapset, nuoret ja nuoret aikuiset. Esimerkiksi Suomeen tänä vuonna syyskuun loppuun mennessä saapuneista turvapaikanhakijoista reilu 80 prosenttia on alle 35-vuotiaita Maahanmuuttoviraston tietojen mukaan. Niin turvapaikanhaun kuin työperäisen muuttoliikkeen taustalta löytyy inhimillinen pyrkimys kohti kunniallista elämää; löytää maailmasta paikka, jossa voisi elää rauhassa perheen kanssa, opiskella ja tehdä koulutusta vastaavia töitä.

Globaalia muuttoliikettä tulisi lähestyä nykyistä systemaattisemmin nimenomaan nuorisopoliittisena kysymyksenä. Näin keskusteluun globaalin muuttoliikkeen vastuullisesta hallinnasta nousisivat nuorisopolitiikasta tutut tavoitteet, kuten nuorten aktiivinen kansalaisuus, sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo – olipa kyseessä sitten nuoret turvapaikanhakijat, opiskelijat, työnhakijat, tai perheen perässä muuttavat nuoret. Nuorison tarpeet ja vaatimukset oikeudenmukaisesta kohtelusta ympäri maapallon on otettava vakavasti, riippumatta siitä, onko kyse taloudellisista ja poliittisista oikeuksista, opiskelu- ja työmahdollisuuksista tai oikeuksista turvalliseen nuoruuteen ja ihmisarvoiseen elämään. Katse on käännettävä erityisesti tyttöihin ja nuoriin naisiin, joiden tarpeet, näkökulmat ja resurssit helposti ohitetaan kansainvälisessä muuttoliikekeskustelussa.

Suomalainen nuorisopolitiikka ja sen sisältämät nuorten demokraattista osallisuutta tukevat työkalut ovat Euroopan edistyksellisimpiä. Maamme nuorisopolitiikan vahva osaaminen tulisi kytkeä Suomen kehityspoliittiseksi kärjeksi siten että nuoret nähdään paitsi politiikan kohteena myös aktiivisina yhteiskunnallisina toimijoina. Tarvitaan yhteisvastuullisia poliittisia ratkaisuja maahan muuttaneiden osaamisen käyttöönotossa ja hyödyntämisessä vastaanottavan yhteiskunnan kehittämisessä. Suomessa oppilaitokset ovat jo olleet tässä aloitteellisia. Rohkaisevia esimerkkejä löytyy myös vastaanottokeskusten aloitteista, joista mainittakoon turvapaikanhakijoiden osallistuminen vapaaehtoistyöhön vanhainkodeissa.

Vuosi 2015 on globaalin nuorison kannalta erityisen strateginen: YK on vastikään linjannut koko maailmaa koskettavista kestävän kehityksen tavoitteista seuraaviksi 15 vuodeksi. Sukupolvien ja sukupuolten välinen oikeudenmukaisuus samoin kuin nuorten vahva osallisuus globaalin nuorisopolitiikan agendan päivittämisessä tulisi nousta keskiöön, kun kestävän kehityksen linjauksia viedään käytäntöön eri puolilla maapalloa.

Aikamme kaipaa kriittistä sukupolvitietoisuutta. Sen avulla voidaan vahvistaa laaja-alaista ja vaikuttavaa dialogia nuorten ja aikuisten välillä, olipa kyseessä sitten paikalliset turvapaikka-asiat, koulutus- ja työolot, ympäristön suojelu, kriisien sovittelu tai globaalin muuttoliikkeen suuret kysymykset. Maapallon runsas nuorisoväestö muistuttaa siitä, että nuorisopolitiikka on valtapolitiikkaa.

 

Kirjoituksen taustalla on konsortiohankkeet Nuoret ja poliittisuus nyky-Afrikassa (Suomen Akatemia) ja Sahwa: Researching Arab Mediterranean Youth. Towards a New Social Contract (EU).

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *