Helsingin kaupunginteatterissa pyörii parhaillaan ohjaaja Lauri Maijalan tuore tulkinta Anton Tshehovin klassikosta eli näytelmästä Kirsikkatarha. Maatilan kirsikkatarha oli ollut kulmakunnan ylpeys, ja sen kirsikoista oli aikanaan jalostettu monenlaisia tuotteita, joiden menekillä maatila tuotti hyvin. Sitten maatilan isäntä kuoli, ja pian sen perään läheiseen jokeen hukkui pariskunnan nuori poika, jota suremaan leskivaimo lähti Pariisiin.

Vuosien jälkeen leskirouva palaa takaisin maatilalle, nostalgoimaan menneisyyttään ja jatkamaan poikansa suremista. Kirsikoiden jalostuksen taidot olivat tällä välin unohtuneet, ja maatila oli ajautunut pahoihin velkoihin. Entinen maaorjan poika, nyt menestynyt kauppias Lopahin tolkuttaa leskelle, että vanha kirsikkatarha pitää kaataa, ja sen jokivartiset tontit palstoittaa tonteiksi lähikaupungin keskiluokan lomanviettotarpeisiin. Pitkin näytelmää leskirouva pitää Lopahinin ehdotuksia vulgaareina, koska ”kirsikkatarha mainitaan jopa tietosanakirjoissa”. Velkojen takia pakkohuutokauppa odottaa, mutta mitään päätöstä mihinkään suuntaan leskirouva ei kykene tekemään – koska hänelle kirsikkatarha on pyhä. Niinpä huutokauppa tulee, ja kauppias Lopahin ostaa koko maatilan – ja kaikki päättyy siihen, että kirsikkapuut hakataan, tontit palstoitetaan ja leskirouva palaa takaisin Pariisiin.

Mitä pidemmälle Britannian brexitin loppuvaihe on edennyt, sitä enemmän se on alkanut muistuttaa Tshehovin näytelmää – ja Theresa May sen leskirouvaa. Vielä viime joulukuussa nimitin Maytä tällä palstalla ”rautarouvaksi”, joka kaikesta vastustuksesta huolimatta aikoo viedä tekemänsä sopimuksen läpi. Oletin, että hänellä täytyy olla vara- tai jatkosuunnitelma, jolla kuvio lopulta klaarattaisiin.

Mutta ei: Theresa May on äänestyttänyt parlamenttia samasta sopimuksesta jo kolme kertaa, eikä yksikään ole ollut lähellä hyväksytyksi tulemista. Yhtä hukassa on Britannian parlamentti. Viime viikolla parlamentti otti neuvoa-antavat ohjat omiin käsiinsä, ja äänesti eri vaihtoehdoista, mitä pitäisi nyt tehdä. Yksikään ei mennyt läpi. Eilen sama toistui: äänestettiin taas neljästä eri vaihtoehdosta, joista yksikään ei saanut enemmistöä.

Britannia ei osaa eikä halua päättää, miten he haluavat oman kirsikkatarhansa kanssa menetellä. Todennäköistä on, että pakkohuutokauppa toteutuu 12.4 ja kauppias Lopahin vie koko potin.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *