Kesäkuun alku on tarjonnut politiikan aktiiviharrastajalle spektaakkelin vailla vertaa. Ilman puoluekirjaakin on päässyt seuraamaan kahden puolueen puheenjohtajan valintaa suoratoistona, vähän kuin kärpäsenä katossa. Satunnaisestikin politiikkaa seuraava väistämättä altistui hallituskriisidraamalle. Alkukesän kiemuroissa nousivat arvot politiikan keskiöön ainakin puheissa.

Oletetaan, että äänestäjälle tärkeä arvo olisi eriarvoisuuden vähentäminen ja hän haluaisi äänestää arvonsa mukaista vaihtoehtoa. Äänestäjä on havainnut, että pääministeri on asettanut työryhmän eriarvoisuuden käsittelemiseksi. Asettamispäätöksessä todetaan mm. ”Keskeistä on, että kaikki Suomessa asuvat henkilöt kokevat sekä yhteiskunnan että julkisen vallan vastuulla olevan tulonsiirto- ja palvelujärjestelmän turvalliseksi ja luotettavaksi sekä heillä on mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan sen täysivaltaisina jäseninä elämäntilanteesta ja asuinpaikasta riippumatta.” Arvioimalla Sipilän hallituksen vuoden 2017 talousarvion vaikutuksia perusturvaan äänestäjä voi todeta, että tarvittaneen keskustelua siitä, mitä tuo lausuma oikeastaan tarkoittaa. Ainakin hallituksen lainsäädäntömuutosten ennakoidaan kasvattavan pienituloisuusastetta ja Gini-kerrointa. Eriarvoisuus toki pitää sisällään paljon muutakin kuin tuloerot, mutta yksinkertaistaakseen äänestyspäätöstään äänestäjä pitäytyy vain tuloerojen tarkastelussa.

Äänestäjä päättää etsiä arvojensa mukaista vaihtoehtoa oppositiosta. Opposition edustajien näkemykset kuulostavat hyviltä, mutta katsaus historiaan osoittaa, että tuloerot repesivät kun nykyisestä oppositiosta vihreät, vasemmisto, RKP ja demarit istuivat hallituksessa 1990-luvulla. Hallituskoalitioilla ja niiden harjoittamalla politiikalla on kuitenkin eroja tarkasteltaessa hallitusten aikaansaannoksia lähemmin (ks. Hänninen 2017).

Äänestyspäätöstä voisi helpottaa, jos politiikan tavoitteita hieman kirkastettaisiin. Esimerkiksi todettaisiin, että maakuntauudistus tai valinnanvapaus on arvo sinänsä, eikä keino terveyserojen kaventamiseen. Parhaimmillaan voitaisiin päästä siihen, että äänestäjä valitsisi eri tavoitteiden väliltä. Tällöin keinoja voitaisiin muuttaa jos tavoite näyttää karkaavan. Esimerkiksi SISU-mikrosimulointimallilla voidaan jo nyt karkeasti kuvata lainsäädännön tai verotuksen muutoksia, ja mallintaminen kehittyy kovaa vauhtia. Mallit ja mallintaminen eivät toki ole mikään absoluuttinen totuus eri vaihtoehdoista, mutta niiden runsaampi hyödyntäminen keskustelun pohjana voisi kirkastaa arvovalintoja. Ehkäpä makromallien hyödyntäminen selkeyttäisi sitä, milloin esimerkiksi talous kasvaa tai matelee hallituksen toimenpiteiden ansiosta tai niistä huolimatta.

Demokratian tappio on, jos erot puolueiden välillä ovat näennäisiä ja vasta jälkikäteen tehty tutkimus tuo esiin erot harjoitetussa politiikassa. Miksi vaivautua uurnille, jos valittavana on vain yhtä ja samaa? Ranskan parlamenttivaaleissa vanha valta kaadettiin, mutta äänestysprosentti jäi selvästi alle 50 prosentin. Jotakin pitäisi keksiä poliittisen osallistumisen lisäämiseksi.

Keskustelu arvoista saattaisi kirkastaa erilaisia politiikkavaihtoehtoja. Puolueet voisivat kertoa, että minkälaista eriarvoisuutta ja missä määrin ne ovat valmiita hyväksymään. Ehkäpä silloin oltaisiin lähempänä eriarvoisuustyöryhmän ajatusta, että kaikilla olisi mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan sen täysvaltaisena jäsenenä.

Lue lisää:

Hänninen, Sakari (2017) Hyvinvointivaltion rajat ja rajojen ylitykset. Teoksessa Sakari Hänninen & Paula Saikkonen (toim.) Hyvinvointivaltio ylittää jälkensä. Helsinki: Teema 27, THL. 5–24

Mukkila, Susanna, Hannikainen-Ingman, Katri, Moisio, Pasi & Saikkonen, Paula (2017) Vuoden 2017 talousarvion vaikutukset perusturvaan. Helsinki: Työpaperi 6/2017, THL.

Valtioneuvoston kanslia (2017): Eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän asettaminen.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *