Kansalaisten osallistuminen julkiseen keskusteluun on tullut helpoksi. Kotisohvalta voi peukuttaa olkoon sitten kyse Charliesta tai vaikkapa viskistä ja olla samalla osa yhteisöä. Jussi Valtosen tavoin mietin, tiedämmekö me, mitä teemme.

Viime lokakuussa aluehallintovirasto (AVI) kielsi käyttämästä sanaa viski osana tapahtuman nimeä ja logoa. Viski-sanan sisältämää logoa käytettiin kuitenkin kiellon jälkeen blogeissa, joista AVIin tulleen kantelun mukaan olisi maksettu. AVIn kysymykseen oliko blogeista maksettu blogistit reagoivat kirjoittamalla, että AVI oli kieltänyt viski-sanan käytön.

Viskigaten tapahtumat alkoivat vyöryä lokakuisena lauantai-iltana, kun media uutisoi blogistien tulkinnan tapahtumien kulusta. Viranomaiset olivat viikonlopun vietossa ja media korjasi uutisensa vasta viiveellä. Syntynyt uutisankka ja siitä seurannut kansalaisten mielenosoitus päätöstä vastaan – jota ei ollut olemassakaan – oli määräsuhteiltaan hämmentävä.Mielenilmaukseen osallistuivat jopa useat varteenotettavat poliitikot.

Lain mukaan väkevien alkoholijuomien mainonta on ollut pääsääntöisesti kielletty vuosikymmenien ajan. Siinä ei ole mitään uutta. Jos blogista maksetaan, se on maksettua mainontaa. Tavallisen kansalaisen sananvapauteen kuuluu, että hän voi mielin määrin twiittailla viskiä – ja paljon pahempiakin asioita.

Syntynyt kohu saattoikin osittain liittyä nyt vuoden vaihteessa voimaan tulleisiin uusiin alkoholimainonnan rajoituksiin, joita alkoholista toimeentulonsa saava elinkeinoelämä luonnollisesti vastustaa. Uusi laki rajoittaa mietojen alkoholijuomien mainontaa julkisilla paikoilla.

Lakiesitystä muutettiin alkoholielinkeinonelämän vaatimuksesta olennaisilta osin valmistelun aikana. Voi olla, että muutosten myötä laista samalla tuli epäselvempi ja hankalampi valvoa. Viime viikolla kansanedustajat kinastelivatkin eduskunnassa siitä, onko juuri voimaan tullut laki susi sen vuoksi, että se on epäselvä vai siksi että se ylipäätään rajoittaa alkoholimainontaa.

Mihin sitten perustuu halu rajoittaa alkoholin mainontaa? Alkoholi on tällä hetkellä suurin työikäisten suomalaisten kuolleisuutta aiheuttava tekijä. Suurin osa alkoholin aiheuttamista terveyshaitoista tulee tavallisille alkoholin käyttäjille, joita väestössä tietysti on eniten. Kansanterveysnäkökulmasta katsottuna olisikin tärkeää saada alkoholin kokonaiskulutus vähenemään. Yksilön riski haittoihin kasvaa juodun alkoholimäärän mukana. Esimerkiksi syöpäriski kasvaa elämän aikana juodun alkoholin suhteessa.

Alkoholihaittojen ehkäisyssä tehokkaimmat keinot ovat saatavuuden rajoittaminen ja hinnan korotus. Alkoholimainonnan on kuitenkin todettu vaikuttavan alkoholin juomisen aloittamisikää varhentavasti sekä nuorten alkoholin juomista lisäävästi.

Mitä nuorempana alkoholin juomisen aloittaa, sitä suurempi on alkoholiriippuvuuden riski. Ongelmakäyttö laskee merkittävästi työn tuottavuutta ja bruttokansantuotettamme, lisää ennenaikaisia eläkkeitä, aiheuttaa ongelmia perheissä sekä tapaturmia ja onnettomuuksia töissä, kotona ja liikenteessä.

Hankalinta mainonnassa on mainonnan ja asiapitoisen viestinnän sekoittuminen, kuten viskigatessakin ehkä kävi. On myös vaikea ymmärtää, miksi se, etteivät suomalaiset enää saa nähdä olutpullojen kuvia rekkojen kyljissä, olisi kansallinen katastrofi, kuten iltapäivälehtiuutisoinnin perusteella näyttäisi olevan. Alkoholin mainonta, epäsuora mainonta ja myynninedistämistoiminta on edelleenkin sallittu muun muassa vähittäismyynti- ja anniskelupaikoissa, myyntihinnastoissa sekä mietojen osalta yleisötilaisuuksissa. Täysi-ikäinen kuluttaja löytää kyllä tarvitsemansa asiallisen tiedon.

Erityisen hankalaksi nuoriin kohdistuvaksi markkinoinnin muodoksi saattaa osoittautua alkoholijuomien mielikuvamarkkinointi sosiaalisessa mediassa, jolloin toisaalta mainoksen ja toisaalta kaverin viestin tai suosituksen raja hämärtyy. Tuore Finlandia-palkittu kirja kuvaa ongelmaa oivallisesti: emme enää itse tiedä olevamme mainostajia sen paremmin kuin mainoksen vastaanottajiakaan.

Australiassa joulukuussa pidetyssä maailman syöpäkokouksessa esiteltiin tutkimuksia nuoriin kohdistuvasta alkoholin elämäntapamarkkinoinnista sosiaalisessa mediassa eri maista. Mielikuva saattoi esimerkiksi korostaa alkoholimerkkiä nuorisoporukan yhteisenä elämäntapaan liittyvänä tunnuksena. Kohderyhmä oli osin hämmentävän nuorta ja mainostajien luovuus oli kunnioitettavan suurta. Alkoholiteollisuuden omavalvonta oli osoittautunut täysin toimimattomaksi. Panelistit ihailivat Suomen edistyksellistä lainsäädäntöä: olemme ensimmäinen maa, joka on edes yrittänyt puuttua alkoholin mielikuvamarkkinointiin nuorille sosiaalisessa mediassa; joskin kansainvälisten asiantuntijoiden mukaan laki on rajoituksiltaan aivan liian heikko. He hieman hämmentyivät, kun kerroin, että voimakkain ajankohtainen asia suomalaisessa sosiaalisessa mediassa oli kyseisen lain vastustaminen viski-sanaa sosiaalisessa mediassa toistamalla.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *