Aloitin ensimmäisen täyseläkepäiväni lauantaina tarttumalla Sofi Oksasen uutuuteen ”Kun kyyhkyset katosivat” (LIKE 2012). Hesarin Antti Majander ehti jo edellispäivän arviossaan todeta, että kirja on vaikeampi kuin ”Puhdistus”, joka nappaa kynsiinsä heti. Kyyhkyset pitää lukea loppuun saakka ennen kuin palaset loksahtavat kohdalleen, mutta kun sen on tehnyt, ”komea kirjallinen sommitelma pääsee oikeuksiinsa”. Tänään (3/9) Juhani Ruotsalo säestää Demari.fi:ssä, että juoni on niin kekseliäs, että ”halutessaan Oksanen voisi luottavaisesti heittäytyä trilleristiksi”

Myös minä olin kirjasta vaikutettu. Kun referoin innoissani kirjan kehittelyjä vaimo Outille tänään saunassa, vilvoittelemaan ehdittyä Outi totesi ohimennen: ”Sofi Oksanen on Aino Kallaksen ja Hella Wuolijoen synteesi”. Teesi upposi heti, pyysin perusteluja. Jatko seuraa pitkälti Outin pohdintoja.

Aino Krohnin molemmat vanhemmat olivat suomalaisia, aviomies Oskar Kallas virolainen. Hella Murrikin molemmat vanhemmat olivat virolaisia, aviomies Sulo Wuolijoki suomalainen. Sofi Oksasen isä on suomalainen, äiti virolainen. Sofin itsensä juuret ovat sekä Suomessa että Virossa, ja vaikka kotimaa on ollut Suomi, kesät hän on viettänyt Virossa.

Aino Kallas oli tumma, kaunis ja salaperäinen nainen. Hella Wuolijoki ei ollut, mutta hän oli määrätietoinen ja menestyksekäs liikenainen. Sofi Oksanen on molempia.

Kaikki kolme kirjoittavat suomen kielellä, myös virolainen Hella Wuolijoki. Hella kirjoitti vahvaa realismia pääasiassa uudesta kotimaastaan, tunnetuimpana Niskavuori-sarja. Aino Kallaksella on puolestaan vahvoja myyttisiä virolaisteemoja – Oskar Kallas oli kansanrunoudentutkija. Sofi Oksanen on tähän asti keskittynyt Viron historiaan ja sen vielä pitkälti piilossa pysyneisiin kipupisteisiin tavalla, jossa historiallisesti erityinen ja inhimillisesti yleinen lomittuvat sellaisella kaunokirjallisella taitavuudella, mikä aina tehnyt teksteistä kulttuurien rajat ylittäviä menestyksiä.

Aino Kallas ja Hella Wuolijoki olivat vanhaa sivistyneistöä ja heidän kuolemastaan on yli puoli vuosisataa. 2000-luvulla tulee sitten tämä pieni goottityttö, joka räjäyttää pankin – joka niiaa ottaessaan Puhdistuksestavastaan Finlandia-palkinnon. Aino Kallas, Hella Wuolijoki ja nyt Sofi Oksanen ovat klassikkoja, mutta kukin omalla tavallaan.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *